Loppu

28 kesäkuun, 2008 klo 4:17 pm · Kategoria(t): Sydney

Viimeinen päivä sydneyssä meni kaupunkia tutkimalla ja kahvittelemalla walesiläisen kaverin kanssa. Illalla menin ensimmäisen ja viimeisen kerran baariin sydneyssä ja onnistuin myöhästymään viimeisestä junasta.. hyvä iina.. tosi fiksua.. maksoin sitten 100dollaria taksista jonnille ja piialle kun se juna ois ollu jonku 5 dollaria tai sillai..

Kaiken kaikkiaan tämä reissu oli todella hyvä kokemus, opin kauheasti itsestäni yhdeksän kuukauden aikana ja janoan tietoa enemmän, sekä itsestäni että uusista kulttuureista ja paikoista. Reissuun on siis lähdettävä uudestaankin, mutta jos sitä nyt ensin viihtyisi suomessa hetken ja keräisi taas vähän rahaa. Ainut huono puoli matkustelussa on että sitten on vaikea asettua enää mihinkään aloilleen, kun näkee että maailma on täynnä mitä ihanampia paikkoja, ja kaipaus niin moneen paikkaan ja niin monesta ihmisestä on suuri..

Jätä kommentti

Uluru tour

28 kesäkuun, 2008 klo 4:12 pm · Kategoria(t): outback

Viimenen retki oli lähdössä ja olo oli vähän haikea, ilmakin oli tosi kylmä, ihan niinku se olis valmistellut mua suomeen paluuseen. Ajamista oli taas paljon ja lahdettiin jo aamulla joskus kuuden aikaan aamulla ajamaan kigs kanyonille. Matkalla pysähdyttiin ratsastamaan kamelilla jos halus. Se oli tosi hauskaa, kun niiden askeleet onihan eri tyyppisia kun hepalla 🙂 Ei oo vaan yhtään kuvaa siitä kun yks tyttö kelle annoin mun kameran otti kuvia vaan siitä toisesta eikä musta ollenkaan, siis sillä se toisen kameralla, se tais unohtaa.. No sille ei mitään mahda.

Kings canyon oli vaikuttava, mutta ei läheskään niin hieno kun länsi australian ne gorget. Käveltiin joku vajaa kymmenen kilometriä ja mä olin ihan jäässä vaik mul oli tuulipuvun takki päällä.. Käveltiin vaan niin hitaasti kun kaikki meni yhtenä isona ryhmänä (meit oli joku 25 varmaan) ja sitten se opas aina pysähty selittämään jotain, ei siinä mitään mä tykkään kuunnella kaikkia niitä tarinoita, mut en ymmärrä miks pitää laahustaa kun tuolla kävelee, oon tottunu vähän reippaampaan menoon. Sitten ajettiin meidän leiripaikalle, matkalla pysähdyttiin keräämään polttopuita ja ostamaan juomista.

Yö oli suhteellisen lämmin nukkua, johtuen tosin vain ja ainoastaan siitä että mulla oli kaks makuupussia ja se swag ja kaikki nukuttiin ympyrässä sen nuotion ympärillä. Muuten olisin varmaan jäätynyt.

Toisena päivänä mentiin visit centerille sinne ulurun kupeeseen ja lueskeltiin siellä tarinoita kaikesta, jonka jälkeen mentiin itse ulurun kupeeseen kattelemaan jotain juttuja ja meidän opas kerto lisää tarinoita. Sieltä lähdettiin kata tjutalle, jossa käveltiin taas vajaa 10km. Tämä oli paljon vaikuttavampi kun edellisen päivän retki ja mukavampikin kun saatiin mennä vähän omassa tahdissa, eikä tarvinnut odotella hitaimpia. Maisemat oli aivan upeat ja kävely oli tosi kiva. Illalla mentiin sitten katsomaan auringonlaskua ulurulla, mutta eipä siinä mitään näkynyt kun oli niin pilvistä. Sitten taas keräämään polttopuita ja uuteen yöpymispaikkaan.

Kolmantena päivänä herättiin aikasin katsomaan auringonousua ulurulla ja se olikin jo paljon vaikuttavampi kun ei ollut enää pilviä. Aamulla oli niin kylmä että olisin voinut vannoa ettäsiellä oli pakkasta.. Päivällä tehtiin sitten ulurun ympäri kävely, joka, täytyy myöntää, oli todella tylsä. Ihan tasasta kokoajan (tottakai) ja se kivi ei nyt edes ollut kovin vaikuttava, tuuli oli älyttömän kova ja me oltiin kaikki taas jo jäätymis pisteessä kun päästiin takasin bussiin. Parempi tuo ympärikävelykin toisaalta kun se että jotkut idiootiti ois mennyt kiipeemään sinne. Senhän siis saa kiivetä, mutta aboriginaalit on pyytänyt ettei sitä kiivettäis, kun se on niiden pyhä paikka. Ne on joutunut jo luovuttamaan sen turistien käyttöön nin etteivät itse voi tehdä seremoinioitaan tai muita siellä’ enää, eikä tulla sinne, niin en ymmärrä että miksi pitää vielä toisten uskontoa solvata ja loukata kiipeämälle pyhälle paikalle.. Onneksi se ei ole kovin usein auki, pitää olla täydellinen ilma kiipeämiseen että se on auki, niin paljon ihmisiä kuollut kun ne on tippunut sieltä.

illalla ajettiin sitten taas takasin hostellille ja tavattiin vielä kaikki siellä hostellilla, syötiin yhdessä ja juhlittiin yhden tytön synttäreitä. Aamulla lento Sydneyyn ja reissu onkin jo ihan lopussa..  

Jätä kommentti

Adelaide to Alice Springs

12 kesäkuun, 2008 klo 12:43 pm · Kategoria(t): outback

Adelaidessakaan ei sitten ollut aikaa kun yksi kokonainen paiva, mutta siella kun oli viela kylmempi kun perthissa niin se luultavasti oli ihan tarpeeksi. Kivan nakonen kaupunki ja sain kaikki loputkin tuliaiset ostettua. Kavin kiertelemassa kaupunkia, shoppailemassa, aboriginaalien taide galleriassa ja sitten illalla jossain stand up komedia illassa.

Keskiviikko aamuna mut tultiin hakemaan puoli seitsemalta etta lahdetaan kohti alice springia. 11h autossa ensimmaisena paivana. Pysahdyttiin vessaan ja lounaalle ja katsomaan jotain suolajarvea, tuolla aavikolla, missa normaalisti ei ole vetta mut nyt oli, eli ei sita oikein nahnyt et miten hieno se on kun se vesi sai sen nayttamaan ihan normaalille jarvelle. Illalla tultiin meidan majapaikkaan Coober Pedyyn jossa yovyttiin maan alle kaivetussa huoneessa. Coober Pedy on opaalin kaivuu kaupunki joltain 1900 luvun alulta. 70% sen asukkaista asuu maan alla kaivetuissa taloissa. paastiin yhdessa kaymaan ja se oli tosi hieno! osa taloista on rakennettu vanhoihin kaivoksiin joita opn sitten isonnettu ja siistitty ja osa on sitten kaivettu ihan asunnoksi. Mielenkiintonen kierros paastiin tekemaan siella maanalla vanhassa kaivoksessa (vuodelta 1922) ja siihen rakennetussa asunnossa.

Aamulla lahdettiin ajamaan puoli kahdeksalta ja kuultiin matkalla mm. tarina australian dingoaidasta (miten toisella puolella on dingoja ja toisella ei, kun toinen puoli on lammas maata ja toinen lehma maata.) Kolmen tunnin paasta mentiin aboriginaalien kommuuniin kaymaan, ja siella olevaan taide keskukseen. Hienoja ne niiden maalaukset ja muut, ei muuta voi sanoa, tykkaan tosi paljon. Tuli vaan kauhean paha mieli siella kun kaikki on niin ransistynytta, niinkun joku slummi keskella ei mitaan. semmoset kananverkko aidat ymparilla ja 15 ihmista asuu yhdessa talossa.. siella oli kulku koiria ja roskaa joka puolella, eika niilla raukoilla ole siella mitaan tekemista. niilla ei ole rahaa, eika ne saa toita, niilla on nalka ja ne tylsistyneitak un siella ei ole mitaan tekemista, sitten ne ryyppaa ja se vaan pahentaa asioita. Meinasin ruveta itkemaan kun sielta lahdettiin.. valtio on ajanut ne vapaudesta tommosiin hakkeihin.. tuntui tosi pahalle, enka voi ymmartaa miten ihmisia annetaan noin kohdella, miksi? mita pahaa ne on tehnyt? sillain sanoi yks mieskin semmosessa videossa minka katsoin aboriginaalien elamasta ulurulla siita kun ne oli vapaita metsastajia tahan aikaan nu joutuu noissa slummeissa asumaan. se mies kysyi siina kameralta etta mita pahaa he on tehnyt? ja antoi ite vastauksen ”syntynyt mustaksi?” muuta ”syyta” ei ole. ja niin monet ihmiset varsinkin rannikolla halveksii niita ja sulkee vaan pois mielesta niiden huonot oltavat, ei ehka edes tieda siita miten ne joutuvat elamaan. Jos ma olisin australian hallituksessa ma en pystyis elamaan itseni kanssa kun tietaisin etta jotkut joutuu asumaan noin, eika se ole vapaaehtoista heille. Hyva kun pystyn nyt elamaan itseni kanssa kun olen  tuon nahnyt.. tekis mieli vaan auttaa jotenkin.. mutta miten?

Sielta ajettiinkin sitten taas pysahtyen vaan lounaalle ja vessaan suoraan Alice Springiin ja huomenna aamulla Uluruun kuudelta lahtee bussi 🙂

Jätä kommentti

Western Australia

9 kesäkuun, 2008 klo 11:01 am · Kategoria(t): Western Australia

Darwinista lensins sitten aivan liian nopeasti Broomeen, olisin siella voinut olla paljon pitempaan, ihanan lammin ja ihana kaupunki! Broomessa olin vain yhden yon ja sitten alkoi kymmenen paivan reissu rannikkoa pitkin alas Perthiin.

Ensimmaisena paivana ajettiin lahes koko paiva, ei paljoa pysahdelty, valilla oikomaan jalkoja, syomaan lounasta ja 80 mile beach kaytiin katsastamassa. Yovyttiin Indee stationilla, semmonen edelleen kaytossa oleva karjatila, jossa on camping alue. Tehtiin BBQ ruuaksi ja salaattia ja istuttiin iltaa nuotiolla. Sinne meidan kanssa istumaan tuli kolme karjatilan miesta jotka oli siella toissa valiaikaisesti. Tuli ehka mailman paras keskustelun vaihto lause siella kun puhuttiin jostain luomisteoriasta ja evoluutiosta niin yksi naista miehista tokas etta ”so do you all sleep in swags?” tuota kaytettiin sitten paljon reissun aikana 😀 taisi olla vahan liian syvallinen keskustelun aihe sille miehelle. Ja joo nukuttiin siis noissa swageissa eli semmonen makuupussin tyyppinen mut isompi ja pitaa vetta, sen sisalle mennaan omalla makuupussilla sitten, ei tarvitse telttoja.

Seuraavana paivana ajettiin Karujini kansallispuistoon, siella on paljon sellasia syvia rotkon tapasia, englanniksa gorge. Ekana paivana kaytiin Dalse Gorgessa, kaveltiin joku 10(?) kilometria ja siella oli kolme kiviallasta (siis lammmen tyyppisia) missa pysty uimaan ja yks vesiputous, ma en tosin mennyt kun olin vielakin kipea enka halunnut tulla enempaa. Tosi kaunis paikka. Illemmalla sitten etsimaan meidan kolmen seuraavan yon camping paikka ja laittamaan leiri valmiiksi. Syotiin kalaa ja salaattia ja sit sita semmosta riisin tapasta mut pienempaa, en muista nimea. Illalla istuskeltiin ja juteltiin, katseltiin tahtia.

Aamulla herattiin aikasin ja lahdettiin Mt Brucelle, lansi australian toiseksi korkein vuori (se korkein on jonku 10m korkeempi) Kiivettiin sinne paalle (tai 6 meidan 15 hengen ryhmasta kiipesi), aivan mahtavat nakoalat oli siella ja kavely oli tosi kiva, tosin en oikein pystynyt nauttimaan siita taysilla kun tuo flunssa vei aikapaljon voimia ja hengastyin hirveen nopeasti eika ollut oikein voimia niin paljoa kun normaalisti. 9.5km oli tuo edes takaisin ja 3.5h meni siina. Ajettiin takasin leirille syomaan lounasta ja lahdettiin katsastamaan seuraava gorge. Hancock gorge oli teknillisesti yks vaikeimpia mutta ei tarvinnut kavella niin pitkaan kun aamulla oltiin jo kavelty. Nuo gorget luetaan 6 eri vaikeus asteeseen, 6 on vaikein ja sita ei voi tehda muutakun ammatilaisen avulla ja koysilla ja muilla erikoisvarusteilla. Tuo Hancockin alku oli 5 niin mentiin niin pitkalle kun paastiin, oli kylla kiva paikka, paljon kaikenlaista kiipeamista ja seinan vierta hivuttamista kapeissa paikoissa. Siella oli myos spider walk missa piti tukea itsea kasilla ja jaloilla niihin kallion seiniin, ettei tipu alla virtaavaan pieneen puroon. Lopussa paastiin taas uimaan ja makin uskaltauduin menemaan, ajattelin etten voi kaikesta hauskasta jaada paitsi vaan koska oon vahan kipea. Vesi oli kylla jaatavan kylmaa kun sinen ei oikein aurinko paase paistamaan ja yolla on joku 7 astetta lamminta ja ne altaat on tosi syvia. Hauskaa oli kuitenkin ja illalla oltiin kaikki tosi vasyneita ja mentiin aikasin ruuan jalkeen nukkumaan. Tosin en nukkunut siella kovin hyvin kun oli niin kylma ja yskin kokoajan ja oli vaikee hengittaa.. mut kiva kokemus kumminki 🙂

seuraavana paivana saatiin tarjous semmoselta miehelta joka tekee niita extreme gorgeja et se vie meidat 15 dollarilla joffres gorgeen, mihin ei muuten paastais kun siella on pitka uima osuus joku 400m ja se vesi on niin kylmaa et varmaan jouduttais hypotermiaan jos oltais vaan uitu siita lapi. Saatiin silta siis uimapatjat ja markapuvut et paastiin sinne paahan asti. Siella uskaliaat hyppi jostain 12 metrista ja kaks hyppas jostain 20m kielekkeelta sinne veteen, ma en uskaltanut.. 😀 meita oli taas vaan joku viis siella retkella kun osa porukasta ei oikein ollu innoissaan tekemassa mitaan tollasta. Lounaan jalkeen mentiin sitten kaymaan visitor centerissa lukemassa tarinoita aboriginaaleista, kasveista ja elaimista. Kauheen surullista luettavaa se miten valkoset idiootit on kohdellut noita alkuperaisasukkaita.. Niilla ei oo ollu minkaanlaisia oikeiuksia ja ne on joutunut tekemaan kovasti toita saadakseen vaan ruokaa ja katon paanpaalle vaikka se on ennen ollu niiden maata.. Sen jalkeen mentiin sitten katsastamaan meidan viimenen gorge, Kalamina gorge, se oli tosi helppo kulkunen ja siella oli vesi putous ja yks allas missa pysty uimaan. Ei mikaan kaikkein hienoin mut ihan ok kumminki. 

Sitten pakattiinkin leiri ja ajettiin koko seuraava paiva exmouth nimiseen paikkaan, missa meilla oli seuraava yo. Siella oli vaihtoehtona menna retkelle missa paasi sukeltamaan valashaiden kanssa tai  snorklaamaan. Ne valashait ois maksanut 340 dollaria niin ajettelin sit lahtea vitosen snorkalus reissulle kun ei oikein budjetti tommosille hinnoille anna periksi. Torqouise bay oli se paikka missa snorklattiin ja oli kylla mun elamani paras snorklaus ikina, paljon parempi kun great barrier reef. Nain nelja kilpikonnaan (uin niista kahden kanssa) ja yhden ison jonku pari metrisen hain, joka makas kyllakin vaan siella pohjassa, enka tieda mika hai se oli. Sen lisaksi paljon kaloja ja koralleja, kaikkia erilaisia. Tosi upea! Illalla ajettiin Coral bayhin missa oli tarkotus viettaa kaks yota.

Illalla tehtiin taas BBQ ja mentiin sitten biitsille mihin tehtiin nuotio. Nuotio houkutteli paljon muitakin ihmisia paikalle ja lopulta meita oli ehka 30 siina ymparilla. Olisin kylla mielummin viettany hiljasen illan vaan meidan pienessa porukassa, mut ihan kiva tuokin oli. Sitten olikin vuorossa viimeinen biitsipaiva australiassa.. aika surullista. Ilma oli hyva, vaikka vahan pilvinen, maattiin rannalla ja pelattiin vedessa kaikkia pallopeleja 🙂

Sitten oli taas aika hypata autoon ja suunta kohti etelaa. Kahdeksas paiva jo edessa. Pysahdyttiin matkalla katsomaan jotain elaman ensimmaisia olioita, naytti ihan kiville mun mielesta, mut ne kuulema elaa kun ne kasvaa jotain milleja aina joskus, en oikein ymmartanyt sita. Ja sen lisaksi pysahdyttiin shell biitsilla, joka on jonku neljametria syvalle vaan taynna pienia simpukoita, aika makeen nakonen paikka, viela oli aika lammin paiva mutta vesi oli jo jaatavan kylmaa meressakin.

Yhdeksantena paivana ajettiin taas melkeen koko paiva, pysahdyttiin katsomaan jotain toista gorge paikkaa, ei laheksaan niin hieno kun edellinen niin ei oltu siella kovin kauaa ja sitten jatkettiin jo viimeseen yopaikkaan. Viimeisena paivana kaytiin katsomassa Pinnacels jossain aavikolla, ne oli semmosia omituisia kivimuodostelmia jotka vaan nousi sielta hiekasta, jotain limestone ainesta ne oli, aika jannan nakosia ja niita oli satoja jos ei tuhansiakin siella, eri kokosia ja nakosia. Illalla saavuttiin sitten Perthiin, oli aika kylma.

Perthissa olin vain yhden kokonaisen paivan, jolloin kavin katselemassa kaupunkia ja ostin jotain tuliaisia, illalla kaytiin yhden kanadalaisen tyton kanssa katsomassa se sinkkuelamaa elokuva. Perth oli vahan samantyyppinen kaupunki kun Melbourne. Nyt olen Adelaidessa ja taalla on tama ilta ja huominen paiva aikaa katsastella, tosin tanaan ei ole mikaan auki kun on yksi australian monista kansallisista  vapaapaivista. Ihan kivan nakonen kaupunki, tosin kylma on, mulla on kolme pitkahihasta ja takki paalla.. semmonen suomen syysilma, tuntuu vaan tosi kylmalle kun on ollu niin lammin niin pitkaan 🙂

Nyt ei ole enaa paljoa reissua jaljella. Tuntuu ihan hassulle..

Jätä kommentti

Darwin, Kakadu and Litchfield

28 toukokuun, 2008 klo 1:13 pm · Kategoria(t): Northen Territory

Nyt ollaan sitten jo lansipuolella Australiaaj aika on mennyt ihan tajuttoman nopeasti. Huomaa kylla et on ollu kauan pois kotoa kun suomalaiset sanat alkaa havita ja unet tulee useammin englanniksi, on ikava perhetta ja Biaa ja tietty kaikkia kavereita. Maha kaipaa kipeasti salmiakkia, ruisleipaa, maitoa ja uusia perunoita ja tietty saunaan ois ihana paasta nain kahdeksan kuukauden jalkeen.

Darwin vaikutti kivalta paikalta jo heti kun laskeuduin, merelta lahti kiemurtelevia jokia jotka naytti ihan kaarmeilta sielta ilmasta katsottuna ja sielta taalta nousi pienia savupilvia (tarkoituksellisia metsapaloja.) Nain hyvan ystavani Julian Darwinissa (tehtiin yhdessa se eka viikko toita Mantuanissa) ja eka ilta menikin hanen kanssa rupatellessa, niin paljon oli mol;emmille tapahtunut ja niin paljon oli kerrottavaa. mentiin yhdessa paikalliseen backpacker baariin syomaan Julian kavereiden kanssa, kun oli sellasia lippuja milla saatiin ilmasta ruokaa. Darwin on aika pieni, periaatteessa vaan nelja paakatua, minka varrelta loytyy kaikki mita tarvitsee, ihmiset vaikuttaa tosi ystavallisilta ja ilma on mita upein 🙂 aurinko paistaa ja paalle 30 lamminta, vihdoin on oikeasti lammin!!

Ensimmaisena aamuna tsekkasin itseni taas ulos hostellista ja kavelin tien toiselle puolelle kakadu dreams nimisen matkatoimiston eteen, mista meidan oli maara lahtea kahden paivan retkelle kakadu nationalparkiin. Meita oli 12 matkustajaa ja yksi opas, kaikki oli mukavia ja jutteli keskenaan. Kakadu oli aivan mahtava mutta aikaa aivan liian vahan. Ensin mentiin hyppivien krokotiilien risteilylle, ne semmosilla lihakimpaleilla houkutteli ne hyppaamaa sielta vedesta, aika upean nakosta. Mut mua kiinnosti enempi kaarmeet mita niilla oli siella paikassa. Niita sai pitaa sylissa ja ma rakastuin sellaseen tytto water pythoniin, se oli hirmu kaunis ja hirmu sulonen! Sen jalkeen Kaytiin katsomassa mm. aboriginaalien kivi maalauksia, nuoria sellaisia, vaan n.4000 vuotta vanhoja, kiivettiin nakoalapaikalle katselemaan ja kuuntelemaan aboriginaalien tarinoita ja kaytiin katselemassa lintuja wetlandissa. Illalla kaytiin uimassa jonku hotellin uima-altaassa kun kaikilla oli niin kuuma ja niin ajettiin sitten pimeassa 1,5h meidan leiripaikalle. Siella valmisteltiin kaikki laitettiin pressu maahan ja patjat sille ja nuotio palamaan et saatiin kokattua ruoka valmiiksi. Ruoka oli ehka parasta mita olen australiassa syonyt. tehtiin perunoita foliossa siella nuotiossa, buffalo makkaroita, kengurunlihaa ja naudan pihveja. sen lisaksi kaikkia ihania tuoreita vihanneksia vokkipannussa siina nuotiolla, valmistus kesti kauan mutta oli sen arvoista! Illalla istuskeltiin siina nuotiolla ja opeteltiin soittamaan didgeridoota ja juteltiin. kaytiin yokavelylla taskulamppujen kanssa etsimassa krokoja laheisesta joesta, mut ei loydetty mitaan, ehka ihan hyva, olisin varmaan panikoinut jos olis jotain loydetty.  Loydettiin vaan pari rupikonnaa jotka paastaa jotain myrkkya niiden selasta, mika sitten tappaa kaikki elaimet jotka niita yrittaa syoda. Nukuttiin kaikki vieretysten siella tahtien alla makuupusseissa, oli ihanan lammin vaikkakin tuuli kovasti ja aamulla mulla oli kurkku kipeana.

Toisena paivana kaytiin kahdella vesiputouksella  ensimmaisen nimi oli motorcar waterfalls. Kaveltiin sinne joku kolme ja puol kilsaa ja tossa kuumuudessa kaikki oli aika kuumia kun paastiin perille, ette voi uskoa miten ihanalta pieni lampi korkeiden kallioseinien keskella naytti! siella oli ihania kivia auringonottoa varten ja pieni vesiputous joku tuli sielta kiven sisalta. vesi oli niin kirkasta etta naki melkein pohjaan vaikka siina oli varmasti ihan sika syvaa, ainakaan ei paassyt sukeltamaan tai koskemaan siihen pohjaan. Suolasen veden krokotiilieja siella ei kuulema ole, liian kivista niilel ja liian kaukana kunnon joesta mut pienia makeanveden krokotiileja siella saattaa olla. ne ei kuulema tee mitaan jos niita ei hairitse, et ne menee ennemmin karkuun ihmista. Siella uiskenneltiin ja makoiltiin joku tunti ja lahdetiin sit seuraavaan paikkaan. Sinne ei tarvinnut kavella kauaa pysakointialueelta, mutta se oli yhta kaunis. Suojassa kanssa semmosten korkeiden kallionseinien ymparilla, vahan isompi ja siina oli viettava valkoinen hiekkaranta ja vahan leveampi vesiputos. En nyt muista mika sen billabongin nimi oli mutta se oli siina krokodile dundee elokuvassa, yhdessa kohtauksessa missa ne menee sinen uimaan ja se pyydystaa keihaalla barramundin sielta vedesta. Siina ne kutsuu sita echo billabongiksi, mut se ei kylla ole sen oikea nimi. Suurinosa siita elokuvasta on kuvattu kakadussa, joten voitte uskoa et se on upea paikka! jos siis ootte nahnyt sen elokuvan. Muut jai viela uiskentelemaan kun ma menin auttamaan sita meidan opasta lounaan laitossa, juteltiin kaikkea ja se sanoi et on varmaan tulossa eurooppaan lahiaikoina, kun silla on englantilainenkin passi, vois sitten ehka kavasta suomessakin 🙂 lounaan jalkeen kaytiin viela uimassa ja sitten kuivateltiin ennenkun lahdettiin ajelemaan kohti Darwinia. kaikki oli vahan haikealla mielella kun oli ollut hyva reissu eika ketaan ois oikein huvittanut viela lahtea pois.

Maanantaina herasin sitten kuumeessa n. 13h younien jalkeen. sain kerattya niin paljon voimaa et laksin kaymaan verotoimistossa ja aamupalla. Verotoimistossa mulle kerrottiin etten saa mun veroja takasin.. Kuulema koska en oo australian kansalainen.. mut siks mun mun tietaakseni just pitais  ne saadakin.. holmoa. no pitaa selvittaa viela jossain sit lisaa kun on aikaa et saanko vaiko en. muuten vaan makasin sangyssa ja luin kirjaa, ei oikein ollut voimia tehda mitaan muuta.

Tiistaina laksin sitten toiselle reissulle Litchfieldiin, meilla oli se sama kroko risteily ensin aamulla, luulin ettei ois mut oli kumminkin, se ei sillai kylla haitannut kun paasin taas sita kaarmetta paijjaamaan 🙂 Sielta ajettiin litchfieldin national parkiin ja kaytiin katselemassa tosi isoja termiitin pesia ja paria vesiputousta. Kahdessa paikassa paastiin sitten uimaan, toisessa oli kaks vesiputousta ja se oli aika iso kooltaan, paljon kivia ja kaloja. Kaunis paikka sekin. Toisessa oli pienia kivialtaita mitka laski aina pienina vesiputouksina seuraavalle tasanteelle, aivan ihanan nakosta! Litchfield oli kanssa kaunis mutta liian turistinen mun makuun. Siella oli paljon enemman ihmisia kun kakadussa, johtuen varmaan siita et siella ei ollut pitkia kavelymatkoja mihinkaan vaan ne kaikki uimajutut ja muut oli ihan lahella. Niissa oli aitoja mihin ei saa menna ja nakoalapaikkoja rakennettuna, toisin kun kakadussa kaikki oli vaan ihan luonnonmukasta. Illalla seitteman aikaan tultiin takasin ja mulla oli viela yks yo ennenkun laksin taas lentskarilla kohti broomea. oisin kylla mieluusti jaanyt paljon pitemmaksi aikaa! Tuo oli aivan ihana paikka, toisaalta joku on joskus sanonut et pitaa lahtea sillon kun viela on kivaa niin jaa hyva mieli.

Yritin varata hostellia broomesta, mutta missaan ei otettu mun varausta vastaan kun mulla ei ole luottokorttia.. En siis suosittele enaa kenenkaan lahtevan matkaan ilman luottokorttia,  sita pyydetaan jokapaikassa, ei siksi et silla maksais vaan pelkastaan varauksen vuoksi. Tosi arsyttavaa kun en ei luota ihmisiin et ne tulis.. Sain sitten broomen lentokentalta varattua hostellin kun sanoin et oon puolen tunnin paasta siella niin ne sanoi et okei puol tuntia voidaan sulle varata huonetta mut sit ei pidempaan.. Siis tah sanoin et oon taalla broomen lentokentalla ja lahden tan puhelun jalkeen tulemaan sinne jos teilla on tilaa, niin sillonkin viela et no ei me oteta minkaanlaisia varauksia ilman visa tai mastercard numeroa.. huh huh, tollainko asiakkaita palvellaan?? sama kun siella cape tribulationissa kun mulla ei ollu kateista ja niiden kaikki automaatit oli rikki niin ne ei suostunut myymaan mulle ruokaa, me otetaan vaan kateista vastaan.. kysyin etta tarkottaako tama sita etta ma en voi syoda taalla mitaan koko aikana kun mulla ei ole kateista vaikka teilla on eftpos piste tuossa sienan takana josta myydaan juomia? ne vaan etta tervetuloa viidakkoon.. ei kylla mitaan hajua et miten asiakkaita kasitellaan. se saatiin sitten selvitettya kun niiden manageri tuli paikalle, ja sekin sanoi kumminkin etta ma en ole mikaan pankki, et ei voi olettaa et saisit taalta kateista, vastasin sille et mulle ei ole missaan informoitu etta koko cape tribulationista ei saa ruokaa ilman kateista ja etta kateista tarvitsee enka mina pyytanyt sua vaihtamaan euroja dollareiksi vaan yksinkertaisesti etta voin maksaa ruokani kortilla tuohon baarin pisteeseen kun samaa taloutta olette kumminkin. hankalia ihmisia tommoset ne saa mut nakemaan punasta.. Noh aina nuo asiat on kumminkin selvinnyt ja taa hostelli missa oon on tosi hieno ja uusi, vaikka kyl maksaakin sitten 30 dollaria. mut yks yo se vaan on etta kai sen kestaa… 😀 Huomenna sitten on 6.30 pick up sinne 10 paivan western australia reissulle.

Jätä kommentti

Skydive ja benji jump!! +cape tribulation

26 toukokuun, 2008 klo 2:02 pm · Kategoria(t): East coast

Missionbeachilla olin todella kivassa pienessa perhe omistuksessa olevassa hostellissa minka nimi oli Missionbeach retreat. Ekana paivana vaan kavin katselemassa paikkoja ja rentouduin, kun ei ollut kun puol paivaa aikaa sillon. Aamulla herasin aikasin ja tsekkaisn itteni ulos. Vartin yli seitteman mut tultiin hakemaan minibussilla kohti skydive paikkaa. olin yllattavan rauhallinen, ei pelottanut eika jannittanyt oikeestaan yhtaan. Toimistossa taytettiin jotain papereita ja maksettiin mita viela maksettavaa oli. Sitten meidan ”opettajat” tuli hakemaan meidat, jokaisella oli oma kenen kanssa sitten hyppaa. Puettiin valjaat paalle ja mentiin lentokoneeseen. Se oli sellanen pieni sesna jossa ei ollu penkkeja eika mitaan, istuttiin siella kaikki niiden opettajien sylissa kahdessa rivissa perakkain. Noustiin 14 000 jalkaan, tuo kestaa muuten yllattavan kauan, mut vielakaan ei jannittanyt. Maisemat oli aivan upeat. Meidat laitettiin kiinni niihin opettajiin ja lasit silmille, avattiin ovi ja niin ne meni yks kaks kolme ja sit oli mun vuoro, me hivuttauduttiin istuvaltaan siihen reunalle ja se muistutti et pida jalat ja paa takana ja kadet ristissa rinnalla, sit se tyons meidat koneesta ulos 🙂 aivan upeeta!! tuntu ikuisuudelta ennku se taputti mua kateen et saan levittaa kadet ”lentoasentoon” sit vaan liideltiin (tai tiputtiin nopeesti) joku minuutin verran, kuulostaa lyhyelta ajalta mut se tuntu tosi pitkalta. Vahan sattu korviin mut muuten se oli aivan upeeta! Olin ihan puhki kun avattiin se varjo ja liideltiin silla laskuvarjolla kohti maata, meressa nakyi kaikkia kivoja juttuja ja biitsi ja laheiset saaret naytti tosi upeilta! Se mun opettaja oli uus seelantilainen poika Andre tais olla sen nimi, hypanny ekan hypyn 14 vuotiaana 🙂 olin siis turvallisissa kasissa. Laskeuduttiin natisti biitsille paitsi mun jalat ei meinannu oikein kantaa ensin 🙂 Kaikki oli ohi kauheen nopeesti ja nautin kylla suuresti! Halua hypata kylla joskus uudestaan! Ehka uudessa seelannissa sit seuraavan kerran.

Mission beachilta lahdin illalla bussilla Cairnsiin jossa tapasin illalla tuttuja Noosasta. istuskeltiin ja juteltiin uima-altaalla. Tuli puhe mun seuraavan paivan benjista ja niiden kaverit (viis irkku tyttoa) oli tulossa samana paivana niin mentiin sit yhdessa ne tuli katsomaan meita. Jannitti paljon enempi kun tuo skydive, se jotenki et enta jos se sattuu tai jos se koysi ei kesta.. kesti ikuisuuden ennenku saatiin kirjattua ittemme sisaan kun oli niin paljon ihmisia, ja mulla oli kiva yllatys, kun olin varannu combon eli benjin ja sellasen jungle swingin niin sain toisen benjin ilmaseksi 🙂 Meista vaan mina ja kaks niista irkkutytoista hyppas, mentiin sinne ylos odottelemaan omaa vuoroa ja paastiinkin suht nopeesti, paitsi et ne laitto kaikki jotka oli siella ylhaalla mun edelle kun piti kuulema tehda niin paljon muutoksia niihin koysiin mun painon takia. Kun vihdoin paasin istumaan et ne laittaa ne jutut mun jalkoihin aloin jo rauhottua ja olo oli aika rento kun menin hyppaamaan, kunnes katoin alas sielta kun seisoin siina reunalla.. No ne sano et yks kaks kolme nelja ja vitosella piti hypata.. Ja mahan hyppasin 🙂 pelotti ihan kauheesti se putoaminen ja huusin siina matkalla mut sit kun se koysi pompautti takaisin aloin nauramaan kun se tuntui niin hauskalta eika sattunu yhtaan! Oli siis tosi kiva kokemus! Tuon ekan hypyn jalkeen meil oli lounastauko tai siis niil tyontekijoilla oli. Lounaan jalkeen mentiin hyppaamaan se toinen hyppy. Ajattelin et teen jotain erilailla ja paatin hypata takaperin, tai sillain vaa kaatua tyhjyyteen. Se oli paljon pelottavampaa kun ei nahny mihin oli menossa ja eparoin siella ylhaalla vahan.. Putoaminen tuntui viela kauheammalta jos mahdollista ja alhaalla mut dipattiin puoliksi veteen.. ne kysyi sillon vaan et haittaako jos vahan osut vetee.. ma menin vyotaroon asti.. No ei se haittaa se oli aika hauskaa ja upea kokemus joka tapauksessa! Haluan ehdottomasti hypata uudestaan! Tuo 50m oli kylla nyt ihan riittavasti korkeudessa ja tulee olemaan tulevaisuudessakin ennenku vahan totun, sit voi menna korkeemmalle.

Seuraavana paivana lahdin sit Cairnsista Cape tribulation tourille. kaks paivaa ja yks yo oli tarkotus olla siella missa viidakko kohtaa biitsin. Odotukset oli kovat ja pettymys sitakin kovempi kun matka ei todellakaan ollu sen arvonen mita olin odottanut. Pysahdyttiin menomatkalla kahdesti noin puolen tunnin kavelylle, toiselle tuli opas mukaan ja toiselle ei. Vahan ne selitti joistain puista ja kasveista mut ei juurikaan. Sitten ennen kahta ne tiputti meidat hostellilel ja sanoi et tulee seuraavana paivana kahdelta hakemaan.. siis ha? ma luulin et me tehtais jotain koko paiva ja nukuttais ja lahdettais aamulla.. Piti siis keksia jotain tekemista sinne. Kaikki aktiviteetit oli sika kalliita ja ne ei suositellut et lahtis yksin minnekaan niille kavelyille.. en sit uskaltanut menna yksin. Otin sillon seuraavan paivana semmosen kun jungle surfing missa pitais nahda  jotain elaimia ja laskea vaijereilla puista toiseen. Korkein kohta oli ehka 20m eika tuntunut juuri miltaan. elaimet mita nahtiin oli yks hamahakki n.10m paassa ja pari perhosta. Vaijerit ei menny kovaa eika muutenkaan oollu mitenkaan kovin hyva reissu. Vahan ne taas joistain puista kertoi mut ei paljoa. Suurin osa ajasta meni kun jouduttiin odottelemaan muita niilla platformeilla. Yksi lasku kesti aina ehka minuutin tai puol minuuttia ja matka oli tyyliin 10m.. olin tosi pettynt kun maksoin siita 85 dollaria ja kaikki kehui sita tosi hyvaksi. Meni sitten nekin rahat hukkaan. Kun sita ei enaa tallahetkella oo laittaa mihkaan turhuuksiin tai sillain.. Takasintulo matkalla pysahdyttiin kahdesti, jollekin jokiristeilylle missa nahtiin kolme krokoa. kaks pienta ja yks iso (makaamassa siella rannalla) ja yks puukaarme (treesnake) en tieda onko tuo suomeksi.. kumminki. ja sit pysahdyttiin jossain nakoalapaikalla ottamaan kuvia. aika vaisu reissu siis ja pelkkaa rahan haaskausta. No eihan ne kaikki tietty voi onnistua. Toivottavasti seuraavat on sitten parempia!

Nyt on jokatapauksessa itarannikko koluttu!! 🙂 ja kivaa oli, tapasin paljon mukavia ihmisia. Liikaa ehka kuitenkin biletysta ja semmosta mun makuun, mut sai siella onneks kaikkea touhutakin. Hyva rusketus tuli jos ei muuta, vaikka sekin alkaa jo haalistua.. Kivoja rantoja ja kauniita paikkoja. Kallista on hostelleissa ja jotkut paikat on tosi kalliita aktiviteeteilta ja sillain. Biletysta paasi karkuun kun valkkasi hostellin hyvin, yleensa joka paikassa oli ainakin yksi rauhallisempi hostelli. Kyllahan sita valilla jaksaa mut ei kokoaikaa kun mielummin kayttaa sen energian ja rahat johki muuhun. Kuulinkin monesti et et sa voi olla tommonen kun oot niin nuori. Kysyin et millanen mun pitais olla ja ne sano et no menna ja biletaa kun hullu eika miettia niin paljoa ja olla niin aikuinen 🙂 no jokainen on mita on ja mulla on kivaa tammosena, eipa kai ne pahalla sita tarkottanu.

Jätä kommentti

Magnetic Island

26 toukokuun, 2008 klo 1:32 pm · Kategoria(t): East coast

Nyt on taas hetki kulunut niin etten ole kerennyt kirjoittaa ja paljon on tapahtunut. Yritan nyt kuitenkin muistaa kaiken tarkeimman 🙂

Eli siis Townsvillesta mentiin Kanadalaisen tyton Karin kanssa Magnetic Islandille, mulla oli siella kolme yota varattuna. Saari oli todellinen paratiisi. Meidan hostelli oli ihan biitsin vieressa ja kelit oli todella hyvat ja lampimat. Vuokrattiin yhtena paivana sellanen pieni topless auto (siis avoauto) maksoi vaan 70 dollaria ja kun meita oli viisi, ei siita tullut kovin kallis reissu. Ajeltiin paiva katselemassa saarta. mentiin ensin muutaman kilometrin kavelylle jossa oli kaikkia toisen mailmansodan aikaisia juttuja, kuten ampumispaikkoja ja asevarastoja. Oli aika mielenkiintoinen ja nakymat oli upeat kun paastiin sinne maen paalle. Sitten kaytiin paikallisessa koala sanctuarissa, maksoi vaan 17 dollaria sisalle ja mentiin semmonen kahden tunnin kierros siella. saatiin pitaa sylissa kaarmetta, liskoja, kakaduja ja krokotiilia. jos halus koalaa pitaa niin piti maksaa, mut silittaa sai ilmaseksi. saatiin kuulla paljon nuista elaimista ja katsella niita lahelta. oli tosi kiva kun se oli niin pieni paikka ja pieni ryhma et sai kysella kysymyksia niin paljon kun mieli tekee. Nuo kaikki oppaat mita mulla on ollu muistaa mut varmaan aika hyvin kun aina ”kiusaan” niita kaikilla kysymyksilla 😀 ei vaan ne sanoo et se on kiva kun on kiinnostunut. Sitten kaytiin viela kattomassa sellasia pienia wallabeja jotka asuu kivien kolossa, ne oli tosi sopoja ja tuli lahelle 🙂 joitain sai silittaakin. Sielta ne kalliolta hyppeli alas ja sinne koloihin havisi, en tienny et ne voi sillainki asua!

Muuten makoilin siella vaan biitsilla ja pesin kaikki vaatteet (se vie yllattavan paljon aikaa.. pitaa varata aina joku puol paivaa vahintaan.. ). hostelli oli base backpackers, ihan kiva muuten paitsi et ehka vahan liian party hostel mun makuun. yhdesti oltin ulkona. onneksi se baari menee kiinni 12 yolla jo niin ei oo myohaan ihmisia tulossa takas huoneeseen jos on jo nukkumassa.

Magnetic islandilta Missionbeachille..

Jätä kommentti

Whitsundays

16 toukokuun, 2008 klo 12:23 pm · Kategoria(t): East coast

Vietin Airlie biitsilla kolme yota ennenkun lahdin Whitsundays risteilylle. Nuo kolme paivaa oli ihan mukavia tapasin jonkun verran tuttuja siella, mutta paikka ei ollut yhtaan niin kiva kun 1770. Semmonen biletysmesta. Taynna hostelleja ja baareja, ei kunnon rantaa (kiva laguuni kyllakin). No jokatapauksessa en viihtynyt siella kovin hyvin, mutta sain kuitenkin jotain aikaseksi, nimittain suunniteltua mun loppu reissun. Nyt onkin sitten tiukka aikataulu loppuajalle ja paljon tekemista!

Maanantai aamun kun kaveltiin yhden kanadalaisen tyton kanssa kohti satamaa tormasin yhteen kanadalaiseen pariskuntaan joita olin nahnyt viimeksi joulukuussa. Asuttiin yhdessa siella kampassa Brisbanessa ja ne sanoi et on tulossa samalle veneelle 🙂 hassu yyhteensattuma. Ilma oli aivan ihana kuuma ja aurinko porotti taydelta taivaalta..kunnes paastiin purjehtimaan ja noin 20 min paasta alkoi sataa kaatamalla vetta.. Sita tuli koko ensimmainen paiva, joten se vahan laski mielialaa ja lampotilaa ja kaikkea. Se whitehavenbeach mika on kuulema yleensa tosi upea ei ollut laheskaan niin kiva kaatosateessa… 😦 No otin siita kumminkin kuvat ja kaytiin siella kappailemassa, oli se kumminkin silti ihan hieno ja osasin kuvitella millanen se olis aringonpaisteessa. Kaytiin siis tuolla Whitehaven beachilla ja purjehdittiin jonkun verran, muuta ei keretty ekana paivana tekemaan. Illalla olin tosi vasynyt ja menin sankyyn aikasin, en tosin pystynyt nukkumaan kun puolet porukasta pelas jotain juomapelia ja soitti musiikkia tosi kovalla, se on naita huonoja puolia backpacker elamassa kun ei saa aina nukkua kun haluais..

Toisena paivana herattiin aikasin ja otettiin aamupalaa, sitten purjehdittiin paikkaan missa paastiin snorklaamaan ja sukeltamaan, kaikki sai ilmaisen sukelluksen. Jos ei ollu sita korttia niin se kesti vaan jonku 15min. mut oli se silti ihan kiva. Tosin en oikein vielakaan oo sen kanssa sinut, sen hengittamisen, jotenkin se on kauhean epamukavaa ja mun on kauhean hankala tasata paineita kun meen syvemmalle.. Snorklaamisesta nautin kylla vaik oli aika kylma kun vetta satoi edelleen. Sukelluksen jalkeen alkoi aurinko paistaa ja paastiin lammittelemaan kannelle siks aikaa kun lounas valmistui. Ruuat oli muuten tosi hyvat tuolla reissulla, yllattavan hyvat niin pienessa keittiossa valmistettuna 30 ihmiselle. Lounaan jalkeen purjehdittiin toiseen paikkaan, suurinosa otta tossa vaiheessa paikkarit.. Siella paastiin snorklaamaan ja kysyttiin et haluaako ostaa lisaa sukelluksia. Ajattelin et otan yhden kun en kerkea sita sukelluskurssia cairnsissa tekemaan.. Mentiin sen opettajan kanssa kahdestaan kun muut meni snorklaamaan ja oli ehka 10min veden alla kun oli pakko lopettaa kesken, en vaan saanut tasattua sita painetta ollenkaan mun oikeassa korvassa ja se kipu alkoi tuntumaan kaulassa asti.. sattui tosi paljon ja aloin panikoimaan kun oli hankala hengittaa kun yritin niita paineita tasata.. siita ei siis ollu paljon apua.. Halusin ottaa tuon et oppisin sen joskus kun kauheesti haluaisin. Pitaa vissiin kayda jossain laakarilla sit suomessa tutkituttamassa mun korvat et onks niissa jotain vikaa, etten sitten ehdoin tahdoin yrita viela sukeltaa jos se ei vaan oo fyysisesti mahdollista. Jaatiin sinne poukamaan yoksi, etta aamulla jatkettaisiin sitten matkaa.

Viimesena paivana paistoi aurinko taydelta taivaalta ja oli tosi lammin. Purjehdittiin viela yhteen snorklauspaikkaan jossa saatiin pari tuntia snorklailla kun se miehisto siivosi sen meidan veneen. Sitten syotiin ja purjehdittiin takaisin satamaan.  Kiva reissu kaiken kaikkiaan vaikkei yhta kiva kun Fraser island. Johtui kai siita porukasta ja kelista. kaikki meni hyvin,kukaan ei tippunut yli laidan eika tullut merisairaaksi.

Illalla Townsvilleen ja Magnetic Islandille missa olen nyt mut kirjotan siita sit myohemmin. 🙂

Comments (1)

1770

16 toukokuun, 2008 klo 12:05 pm · Kategoria(t): East coast

Hervey baysta yo bussilla town of 1770 nimiseen paikkaan. Shuttle bussin kuski toivotti meidat tervetulleeksi paratiisiin ja voin kylla todellakin olla samaa mielta hanen kanssaan. Hostelli oli ehka paras missa olen tahan mennessa ollut. Ei naurettavan kallis ja todella pieni ja rento paikka. Mistaan ei pyydetty mitaan tyhmia depositteja vaan meihin luotettiin niinkun ihmisiin, puhuteltiin nimelta yms. Saattoi tietty johtua siita etta sankyja oli yhteensa 28 koko hostellissa, mitaan ei lukittu ja kaikki tiesivat toisensa ainakin ulkonaolta. Hyva paikka rentoutumiseen! 1770 backpacker oli tuon hostellin nimi.

Vietin siella siis nelja yota ja touhusin kaikenlaista ja tapasin ihania ihmisia. Maanantai iltana osallistuin Scooteroo Chopper tourille jossa me ajettiin 60km lenkki iltapaivalla 50 kuutioisilla automaatti choppereilla, se oli ihan alyttoman hauskaa 🙂 ensin tuntui ettei tehot riita ja oli hassua kun ei tarvinnut vaihtaa vaihteita mutta sitten kun siihen tottui nautin vain ajamisesta ja upeista maisemista. Pysahdyttiin katsomaan auringonlasku merenrantaan, istuttiin siella kivilla ja syotiin sipseja ja juotiin limpparia. Hyva reissu ja mukavia ihmisia. Meidankin porukassa oli joku 30 ihmista muta kaikki meni silti tosi hienosti vaikkei suurinosa ollut koskaan ajanaut muutakun polkupyoraa 🙂 vain yksi tytto onnistui kaatumaan, mutta sekin oli kavelyvauhdista pehmealle nurmikolle. Illalla paikalliset oli jarkannyt nuotioillan biitsille, ne kavi hakemassa eri hostelleista ja mentiin yhdessa istumaan iltaa sinne biitsille nuotion aareen. oli tosi upea kokemus!

Tiistaina otin toisen reissun jota kutsuttiin thunder catiksi. Semmosella kilpaveneella mentiin hypittiin aaltoja ja sitten se veti meita perassa sellasella renkaalla. Tosi rankkaa mut alyttoman kivaa 🙂 kaikki oltiin ihan markia ja puhki sen jalkeen ja maattiin vaan biitsilla pari tuntia ennenkun meidat vietiin kotiin. meita oli viisi tuolla reissulla.

Seuraavana paivana olin ihan jaykka kun oli kayttanyt semmosia lihaksia mita ei yleensa kayta. Vuokrattiin yhden meidan respan tyontekijan kanssa nelivetoauto ja se vei 12 ihmista meidan hostellista luonnonpuistoon kattelemaan ja sinne biitseille. Oli kiva reissu, toi mieleen fraser islandin. Ihana oli vaan rentoutua siella biitseilla ja leikkia sen kolmen koiran kanssa.  Kun tultiin takaisin kavin suihkussa ja menin hierontaan. Koko selkapuolen hieronta kesti tunnin, helpotti oloa huomattavasti ja illan olinkin ihan nukahtamispisteessa kokoajan 🙂

Torstaina makoilin sitten vain uusien kavereiden kanssa rannalla iltaan asti, bussi Airlie biitsille lahti seitsemalta. Oli aika haikeeta jattaa tuo paikka kun oli niin kivaa siella ja tapasin niin mukavia ihmisia. !770 on todella pieni mutta siksi varmaan viihdyinkin siella niin hyvin! Ehka joskus viela menen sinne takasin 😉

 

Jätä kommentti

Fraser Island

2 toukokuun, 2008 klo 10:53 am · Kategoria(t): East coast

Noosan kanootti retken jalkeen vietin viela kaksi yota Noosassa, jonka jalkeen suuntasin kohti Rainbow beachia. Hostellista oli valmiiksi maksettu kaksi yota, yo ennen ja jalkeen Fraser island reissun. Pippies beach house oli siisti ja kodikas, olisin voinut siella olla pitempaankin, mutta ajattelin etta on parempi vaan jatkaa matkaa. Meilla oli briefing maanantaina iltapaivalla, jossa meille kerrottiin camping saannot ja neuvottiin kuinka nelivedolla kannattaa ajaa pehmeassa hiekassa ja sisamaan poluilla. Briefingin jalkeen mentiin kaikki porukalla (10 hengen ryhma) ostamaan ruokaa reissua varten ja kavaistiin viereisessa bottle shopissa. Illalla kaikki meni aikaisin nukkumaan, koska auton oli maara saapua kahdeksalta aamulla.

Aamulla pakattiin kaikki tavarat ja tarkastettiin auto, saatiin lisaa ohjeita kuinka autoa kuuluu siella ajaa ja missa ei saa ajaa, alustavat ohjeistus suunnitelmat, minne kannattaa menna ja mihin aikaan on turvallisa ajaa biitsilla, kartta ja avaimet. Kaikki valmiina lahtoon. Ajettiin saarella central station campin alueelle, laitettiin teltat pystyyn, syotiin lounasta ja lahdettiin ajamaan lake McKenzielle. Mina sain ajaa ja nautin siita suunnattomasti!! ”Tie” oli tosi huonossa kunnossa, taynna moukkuja ja kauttaaltaan pehmeaa biitsihiekkaa, mutta mulla oli hauskaa (en ieda ajatteliko ne ihmiset jotka istui auton takaosassa ihan samalla tavalla.) Lake McKenzie oli todella upea, taysin kirkasta, vahan turkoosia vetta ja valkoista hiekkaa. Oleiltiin siella iltapaiva ottaen aurinkoa, uiden ja pelaten jotain kasi-,jalka-, paapalloa. Sitten suunnatiin takaisin leriin, alotettiin kokkaamaan ja ilta vietettiin pelaten peleja ja jutellen.

Aamulla nukuttiin vahan pommiin kun piti herata seitsemalta (turvallinen aika ajaa biitsilla on 07.30-13.30) joten kerettiin vaan ajaa viitsin toiseen paahan, kiiveta semmoselle kukulalle ja katsella sielta maisemia (nahtiin muunmuassa muutama delfiini) ja ajaa taas etsimaan nukkumapaikkaa, kun meidat oli buukattu siksi yoksi biitsille, eika siella biitsilla voinut tuon jalkeen enaa ajaa. Loydettiin kiva leiriytymispaikka ja laitettiin taas tetat pystyyn ja purettiin auto. Pelailtiin muutaa tunti biitsilla jalkapalloa, heiteltiin bumerangia ja pojat leikki skim boardilla, sitten taas kokkailtiin ruokaa (talla kertaa pastaa kun eilen oli BBQ) ja vietettiin ilta pelaillen peleja ja jutellen. Kiva paiva 🙂

Viimesena aamuna herattiin ajoissa ja lahdettiin ajamaan lake wabbylle (molemmista kuvia facebookissa) parkkeerattiin auto biitsille ja kaveltiin 2.3km sinne oltiin siella puolisen tuntia ja piti lahtea kavelemaan takaisin kun meidan oli tarkoitus olla lautalla taas 12.30. Lake Wabby oli kanssa tosi kaunis, vesi oli ihan vihreaa ja se oli suurien hiekkadyynien vieressa. Nain siella aika isoja kaloja ja yhden pienen kilpikonnan 🙂 Ajettiin takaisin lautalle ja saatiin sita hetki siella odotella, tankkaamaan auto ja takaisin hostellille. Purettiin tavarat ja siivottiin kaikki, minka jalkeen auto lahti varikolle tarkistukseen ettei siina ole miaan vikaa. Takaisin tullessa pojilla ei ollut hyvia uutisia yksi metalli yhdesta takajousesta oli napsahtanut jotenkin poikki, kuulema niin iso toyssy ollut, sanoi tosin etta naytti aika nahalle, eli luultavasti iina oli ollut jo pieni halkeama ja me ei sita huomattu kun tarkastettiin autoa alussa (kun ei me mitaan mekaanikita olla..) ja sitten se on vaan nyt meilla napsahtanut, vaikka ajetiin kylla tosi varovasti. Nh jouduttiin kaikki maksamaan 46 dollaria.. aika kallista 1,5h tyosta… mutta valittaakaan ei voinut. Harmi juttu mutta reissu oli silti hyva. Tapasin pari tuttua hostellilla ja ne sanoi etta mielummin noin kun niin etta on huono porukka reissussa. Niilla oli ollut  ja sanoi etta tuntuu kun ois heittany koko sen rahan hukkaan mita tuosta maksoi kun koko reissu meni tappelemiseen eika ne nahnyt mita olis halunnut nahda.

Nyt olen Hervey bayssa, tuntuu hassulle kun ei tunne taalta ketaan. Varmaan kaksi yota olen taalla, tarkotus olis pesta vaatteet ja lohota biitsilla. Oisin ottanut surffi tunnin mutta taalla semmonen ei taida olla mahdollista, seuraavassa paikassa sitten.

Jätä kommentti

Older Posts »