Archive for helmikuu, 2008

visitoz

25 helmikuun, 2008 klo 4:11 am · Kategoria(t): outback

Lahdin siis sunnuntaina 17 paiva taas kohti Brisbanea kun 18 paiva piti olla Gympie nimisessa paikassa, valmiina lahtemaan visitozin jarjestamalle farmi kurssille. Ensimmainen paiva meni oikeastaan matkustaessa farmeille, papereiden tayttamisessa ja muussa jarjestelyssa. Meidat jaettiin kolmeen eri ryhmaan, jotka lahti kolmelle eri farmille harjoittelemaan farmin toita. Minut ja kuusi muuta laitettiin Richard nimisen miehen farmille, joka oli kaikista kauimpana ja jossa ei ollut nettia tai kenttaa puhelimeen.. Matka sinne kesti kauan koska tie oli puolesta valista poikki ja meidan piti kiertaa aikamoinen lenkki etta paastiin perille.

 Harjoiteltiin paljon karjan ajamista ja kasittelya, hevosen selasta ja maasta kasin, joten nyt on aika varma olo menna sinne tyopaikkaan. (2kk karjatilalla ajamaan lehmia hevosen selasta) minusta ei siis kuulu mitaan kahteen kuukauteen kun en paase nettiin eika siella ole kenttaa.. Tuo farmi on 100km lanteen springsuresta Queenslandissa. Emerald on lahin iso kaupunki ja lahin rannikkokaupunki emerldista on rockhampton, eli sillain loytaa kartasta jos haluaa.

Tuon karjanajamisen lisaksi ajeltiin moottoripyorilla ja traktorilla  ja harjoiteltiin kayttaan moottorisahaa. Nelja paivaa meni vaan niin vauhdilla etta tuntui vahan sekavalta saada niin paljon tietoa niin lyhyessa ajassa. Meidan opettaja Richard oli ihan mukava, omituinen arsyttava huumorintaju vain, aika karski sillain etta kaikki ei sita ymmartanyt ja mina en esim hanesta henk koht pitanyt. Sen opetustyyli oli niin alistava ja silla ei ollut aikaa kunnolla selittaa mita tehdaan ja mita ei saa tehda jolloin joku aina teki jotain vaarin ja sai kauheat huudot.. Semmosta se oli ensimmaiset paivat niin etta kaikki tunsi ettei osaa mitaan ja ei kannata edes yrittaa. torstaina se site muuttui ja richard alkoi kehumaan meita, jolloin kaikki teki paremmin toita ja onnistuikin enemman. Kaiken kaikkiaan jai siis ihan hyva mieli 🙂

 Asuttiin sen aidin talon alakerrassa (vahan niinkun kellarikerros) mika oli ihanan viilea kun kokoajan oli niin kuuma. Sangyt ja se huone oli siis hyva samoin ruoka oli erittain hyvaa ja terveellista, syotiin joka paiva paljon salaattia. Ainut huono puoli oli vessa ja suihku jotka oli erikseen semmoset ulkojutskat, sementtilattia ja rakoja siella taalla joista tuli sitten hamahakkeja, kaarmeita ja sammakoita. Sammakot ei juuri haitannut, mutta hamahakkeja yritti pitaa silmalla ja kaarmeiden kanssa ei viitsinyt samaan tilaan menna, vaikka ne oli sopoja kun ne oli niin pienia, mut ne oli silti aika vihasia, kun avasit oven sielta kuului jo kauheata sihinaa 😀

Kurssi oli siis erilainen kokemus kaikkineen ja ihan hyva kokemus sinansa, en ehka maksaisi kylla kuitenkaan toista kertaa niin paljoa (880 dollaria) 600 voisi olla mun mielesta sopiva hinta. Nyt sitten kohta lahdetaan sinne viea kauemmas outbackiin, saa nahda miten siella selvitaan, pitaisi ainakin olla ihan hauskaa kun kurssila lahtee sinne mun kanssa ruotsalainen Lina ja englantilainen Ross.

Jätä kommentti

Road trip!!!

17 helmikuun, 2008 klo 3:43 pm · Kategoria(t): Great Ocean road&mornington peninsula

Tasmaniasta lensin takaisin Melbourneen ja samantien alettiin suunnitella helsinkilaisen Janin kanssa auton vuokraamista great ocean roadille, etsiskeltiin semmoista campervania, mita mina voin ajaa (usein pitaa olla yli 21 v.) ja tietenkin semmosta mika olis suht halpa, ongelmana oli vaan se etta mun aika oli aika rajoitettu. Loydettiin kuitenkin semmonen paikka Wickedcampers.com on sen osote, ne vuokraa kaikille yli 18 vuotiaille joilla on full ajokortti. Hinnat oli nyt vahan korkeemmalla kun normaalisti mutta niilla oli auto vapaana ma-la niin paatettiin sitten ottaa se. Mua jannitti se ajaminen ihan kauheasti! ensinnakin en ole ikina ajanut vasemmalla puolella, saatika sitten tuommosella pakettiautolla..

Ensinnakin maanantaina meidan piti saada se auto yhden aikaan, paastiin loppujen lopuksi lahtemaan neljalta.. Paiva oli kylla mahtavan aurinkoinen ja lammin mutta se arsytti vaan entisestaan kun olis ollut kiva paasta matkaan aikaisin, mulle se tosin oli lisa aikaa 😀 kerkesin kerata rohkeutta hyvin siina pari tuntia. Ajettiin ensimmaisena paivana Geelong nimiseen kaupunkiin viela aika lahella Melbournea, aivan upean nakoinen pieni paikka ihan meren rannalla, kaytiin siella kavelemassa kaupungissa ja rannalla ja tutkailtiin paikkoja. Kaikki meni melkein kiinni 5.30 ja me ihmeteltiin etta mitahan nama ihmiset tekee taalla sen jalkeen.. loyty sielta sitten yks sittari mika oli auki pitempaan.. niin nain suomalaisittain siita tuli sittari vahingossa (coles se oikeesti oli..) 🙂 Paatettiin sitten jaada sinne yoksi niin seuraavana aamuna paasee sitten infoon heti aamusta ja aloittamaan matkan kunnolla. Yovyttiin jossain mista lahti lenkkipolut metsaan ja mista lasketaan veneita vesille semmosen joen rannalla, parkki paikalla.

Aamulla herattiin suht aikasin ja mentiin kaymaan kaupassa ostamaan evasta reissua varten, ajettiin infoon, otettiin selvaa paikoista ja lahdettiin matkaan. Ensimmainen paikka mista varsinainen great ocean road alkaa on nimeltaan Torquay, pieni kyla, ei kai sita ihan kaupungiksi voi edes sanoa. Siita jatkettiin siis matkaa rannikkoa pitkin ja pysahdyttiin aina kun teki mieli ja oli mahdollista, varmaan 15 minuuttia kauempaa ei siis ajettu yhta mittaa 🙂 niin paljon oli mielenkiintoisen nimisia biitseja ja nakoalapaikkoja. kaytiin muunmuassa: Point danger, Bells beach, Point Addis, Anglesea (missa olis ollut kenguruita golf kkentalla mut unohdettiin ne, eli Jani ei vielakaan nahny sit kengua..) Point Roadknight, Urquhart Bluff, Aireys Inlet split point light house, Lorne ja Erskine falls. Mun lemppari paikkoja oli tuo light house se ei siis ollut pelkka se majakka vaan siella oli kaikkea muutakin kivaa, upeita nakoaloja merelle ja niille kallioille ja aivan ihana ranta mihin mentiin kavelylle ja pelleilemaan,kelikin oli mita mahtavin, aurinko paistoi ja oli lammin! Toinen kiva paikka oli tuo Lorne, se oli vahan ”isompi” kaupunki siis Great ocean roadille isompi ei sekaan mikaan iso ollut. Todella natti kans ihan meren rannalla vaikutti kivalta paikalta. Siella kaveltiin ympariinsa jakaytiin semmosella pitkalla laiturilla kanssa. Tosin vasta seuraavana paivana. Tiistaina yovyttiin semmosella parkkipaikalla missa oli picnic alue ja sielta lahti kavely reitti yhdelle vesiputoukselle. Illalla oli kylma ja vetta sateli vahan niin etta oli aika kylma tehda ruokaa ja muuta. Yokin oli aika kylma nukkua ja mulla oli tietty aamulla nena tukossa, vaikka ei se kylla haitannut. Mahtava paiva joka tapauksessa!!

Keskiviikkona oltiin siis ensin Lornessa aamulla, kaytiin suihkussa jonkun leirintaalueen suihkuissa 10 senttisilla sai lamminta vetta, ihan hyva systeemi (ei munkaan suihku kumminkaan maksanut kun 20 senttia) Kaytiin taas infossa ja lahdettiin sen jalkeen taas etenemaan rannikkoa pitkin. Ajettiin vahan enemman kuin edellisena paivan, upeita maisemia ja tie oli aika mielenkiintoinen ajaa kun se oli niin mutkainen. Pysahdeltiin taas aina kun teki mieli, nahtiin kaikki nuo paanahtavyydet tona paivana eli: twelve apostoles, Loch ard Gorge, the Arch, Gibson steps, London Bridge ja the Grotto. Tan lisaksi kaytiin ekassa maksullisessa nahtavyydessa Cape Otwayn light housessa ja pienella sademetsakavelylla (tosi pienella kesti ehka puol tuntia ja siksi kun me pysahdyttiin sinne keskelle juttelemaan.. 😀 ) Talla kertaa se majakka ei ollut kovin vaikuttava, se oli niin tylsassa paikassa, mut matkalla sinne nahtiin paljon koalia ja pysahdyttiin sit ottamaan niista kuvia, Ensimmaiset villi koalat mita nain 🙂 Paiva oli aika sateinen etta ehka siksi nuo apostolit ei ollut mitenkaan alyttoman vaikuttavia mun mielesta, kivampi oli tuo Gibson steps, se biitsi oli aivan mahtava! Vaikka hienojahan nuo kaikki kumminkin oli. Ja oli taas aivan alyttoman kiva paiva! Jaatiin yoksi The Grotton parkkipaikalle.. Sielta meidat tuli joku puistonhoitaja aamulla herattelemaan ettei kuulema saa siella nukkua autossa… Ei kumminkaan tullut sakkoja kun 160 dollaria ois vissiin voinu tulla. Ajettiin sitten the Bay of Islandsiin ja the bay of Martyrsiin, kivan nakoisia nekin. sielta jatkettiin matkaa Warrambooliin, matkalla pysahdyttiin cheese factoryssa, siella oli joku museo (kaytiin kylla siella, meidan kulttuuriosio 😉  ) ja sitten maisteltiin ja tutkailtiin juustoja siella sisalla, ois ollut kiva ostaa jotain juustoja mut ei ollut mitaan mihin laittaa niita sitten. Oli esim aivan ihanaa valkosipuli cheddaria. Warramboolissa kaytiin kans infossa ja jollain laiturilla kavelemassa, sen lisaksi kaytiin pelaamassa minigolfia. tai no grhm no ainakin meilla oli hauskaa ma en oikein sita hallinnut 🙂 Jani sai hole in onen ja jonku todistuksen siita et on nyt yhta hyva kun tiger woods 😀 Sit kaytiin Uimahallissa uimassa ja suihkussa, tai suihkun takia me sinne mentiin, mut ihan kiva oli kayda uimassakin. Warrambool oli ihan ok, vahan liian iso kun joku reilu 30 000 asukasta. Niin siis liika iso tommoseks Great Ocean Road kaupungiksi.

Warramboolista jatkettiin port Fairyyn, semmonen pieni kalastaja kyla olikohan siella joku 2600 asukasta, meinattiin et mennaan johki kalaravintolaan syomaan, mut ei siella mikaan ollu auki sillon paivalla kun joku fish and chips paikka. mentiin sitten sinne, oli kylla ihan hyvaa ja valtavan kokonen paketti saatii 🙂 paikallisista kaloista ne vissiin niiden ruuat tekee. Kaunis oli sekin paikka, siina meni semmonen joki ja kauheesti oli veneita ja kauniita taloja. Sielta ajettiin sitten Tower Hillin kautta Geelongiin, missa oltiin taas yota samassa paikassa kun ekana yona, oli vahan niinku ois kotiin menny kun kayttiin sittarilla vessassa 🙂 Ihanan nakonen oli se joki kun siihen heijastu valot siita kaupungista istuskeltiin siella viltin sisalla ja juotiin teeta. Se Tower Hill on joku aboriginaalien alue vissiin, national park. mentiin sinne kattomaan jos loydettai kenguja ja loytyhan niita 🙂 nahtiin pienia kenguja ja yhta sai silittaakin sit nahtiin joku kengu perhe, koala ja emuja 🙂 eli se oli elainten puolesta ainakin tosi hyva reissu kun Jani ei ollu viel kenguja nahnyt taalla. Kaytiin siella vahan kappailemassa kanssa ennenkun jatkettiin matkaa sinne Geelongiin, sitten ajettiinkin melkein pysahtymatta geelongiin asti.

Geelongista lahdettiin sitten perjantai aamuna kohti Queenscliffia josta mentiin lautalla yli Mornington peninsulalle. Tarkoitus oli menna kanssa Philip Islandille mutta todettiin ettei aika riita mitenkaan ja valkattiin sitten juttuja mita halutaan tehda siella ja vietettiin koko paiva Mornington peninsulalla. kaytiin kahden tunnin heppavaellus biitsilla (gunnamatta trail rides oli paikan nimi), mika oli aivan mahtava, en ole ikina sillai karauttanut biitsilla 🙂 kaunis paikka. sen jalkeen mentiin semmoseen paikkaan kun The ehnchanted maze garden siella kaytiin kattelemassa niita puutarha juttuja tosi upea!! Se mika meita sinne veti oli semmonen labyrintti mika on pensasaidasta tehty, se oli kanssa tosi hieno, ja vaikka ensin loydettiin sinne keskelle ihan helposti niin pois paaseminen olikin vahan hankalampaa 🙂 Tuon jalkeen mentiin rentoutumaan Peninsula Hot Springs nimiseen spahan. Siella oli semmosia kuumavesi altaita ja yks kylma allas, sai ihan kunnolla rentoutua. paastiin suomalaiseen saunaankin siella 🙂 josta tuli ihan hyvat loylyt, tuo oli niinku piste iin paalle, aivan taydellinen reissun lopetus 🙂 Ajettiin illalla Dromana nimiseen kaupunkiin ja kaytiin pitsalla siella ja kavelylla rannalla ja sitten jatkettiin siita viela Mornington nimiseen paikkaan minka lahella sitten yovyttiin jossain veneiden laskupaikassa taaskin. Ihanasti nakyi siitakin illalla meri ja ne valot, tuommosia ei saa oikeen valokuviin ikuistettua, ainakaan mun kameralla. Taisin simahtaa samantien kun sain paan tyynyyn, sen verran vasynyt olin. Ainiin ajoin sen meidan pakun sinne lauttaan ja pois sielta, ja olen hyvin ylpea itsestani kun en oo semmosta ennen tehnyt 🙂 en olis kylla varmaan tehnyt nytkaan jos Jani ei ois sanonut etta mun on se sinne ajettava 🙂

Lauantai aamuna pakattiin sit kamat kasaan ja siivottiin vahan autoa, nokka kohti Melbournea.. aika haikea mieli tuli, olis voinut jatkaa paljon pitempaakin tuota reissaamista, nautin siita kylla ihan taysilla, varmaan parasta tahan mennessa taalla vaikka Tasmaniakin oli upea. Tommonen omaan tahtiin matkustaminen sopii mulle kumminkin ehka paremmin ja se et koti tulee kokoajan mukana niin oli kivaa plussaa kanssa 🙂 Seura ei ois voinu parempaa olla, en muista millon olisin nauranut ja hymyillyt niin paljon, etta kiitos Jani!

Ehdottomasti haluan siis uudestaan vuokrata vanin tai sitten mahdollisesti ostaa lansirannikolla ja matkustaa uudestaan tuolla tavalla. Nyt oon taas Brisbanessa kun huomenna pitais lahtea sinne farmi kurssille Gymbieen, saa nahda mita siita tulee, toivottavasti hyva reissu! Ilmottelen sitten itsestani kun pystyn, en yhtaan tieda miten paasen koneelle siella tai onko kenttaa puhelimessa, siis varsinkaan sitten kun lahden toihin johkin farmille viikon paasta. Nyt nukkumaan et huomenna jaksaa sitten.

Jätä kommentti

Wwoofing-willing workers on organic farms

17 helmikuun, 2008 klo 2:21 pm · Kategoria(t): Tasmania

Laksin siis ensimmainen helmikuuta wwoofaamaan huon valley nimiseen paikkaan, huon valley horse trekking nimiseen farmiin, sen omisti noin 45 vuotias saksalaien nainen joka oli asunut jo viimeiset 23 vuotta tasmaniassa. siella oli yhdeksan hevosta, kaksi vuohta (joiden maitoa juotiin) kanoja ja kukkoja ja kaksi koiraa, paikka oli uskomattoman kaunis ja rauhallinen, aika korvessa > puhelimessa ei taaskaan ollut kenttaa.. Ensinnakin Conny tuli hakemaan mut vahan myohassa niin etta kerkesin jo luulla et oon vaarassa paikassa, sit toisekseen silla ei ollut aikaa nayttaa mulle paikkoja kun mentiin sinne vaan mun piti vaan seurata sita kokoajan kun se hosotti menemaan siella, silla oli joku astutus siella, kun se astuttaa tammoja omalla oriillaan. Toisaalta se etta mun oletettiin heti tekevan toita ja olevan mukana hommissa teki olon mukavaksi semmoseksi et oli tervetullut. Mun tyo oli kasvien ja kukkien kastelua (niita oli paljon! siihen meni joku 3 tuntia joka paiva) heppojen ruokkimista ja niille veden kantamista, myos hepat ja evaat piti laittaa ratsastuksille valmiiksi yhdessa connyn kanssa. Tyo oli siis ihan kivaa ja ainakin sain olla elaimien kanssa. Toinen wwooferi oli 19 vuotias saksalainen tytto, hirvean mukava ja puhelias. en tieda johtuiko siita etta marie oli kanssa saksalainen vai mista mutta conny aina alkoi antamaan mulle ohjeita saksaksi.. eika tajunnut vaihtaa kielta ennenkun sanoin etta anteeksi mutta englantia mulle kiitos 😀 tata tapahtui koko viikon ajan, loppuajasta se saattoi tosin jo itse tajuta et ainiin ja vaihtaa kielen takaisin englanniksi.

Paivat oli ihan tayteen ahdettu kaiken maailman askaretta ja minkaanlaista rutiinia ei ollut. Conny itse ryntaili ympari tilaa ja kulutti aikansa siihen ettei tiennyt mista aloittaisi ja maaraili ja komensi kokoajan etta tee tuo ja nyt tee tuota.. valilla oli vahan palvelija olo kun piti sille hakea jotain tiettyja juttuja ja siivota ja paikkailla sen jalkia, se ei kylla mitenkaan parjaisi ilman  wwoofereita. me siis saatais oikeasti tehda toita 4-6 tuntia paivassa, ma tein vahintaan 8-10 tuntia yhteensa, mut ei se haitannut kun tykkasin siita ja sain sitten ratsastaa hepoilla ilmaiseksi. Se joskus aina otti mut mukaan vaelluksille asiakkaiden kanssa ja muutaman kerran menin yksinkin. Illalla olin aina niin vasynyt etta kaaduin vaan sankyyn jo ennen kymmenta 🙂

Connyn luomutilalla oli tapana tehda asiat vahan eritavalla kun mihin mina olin suomessa tottunut ja se vaatikin aikaa etta siihen tottui. esim suomessa hepoilla on saannot etta mita ne saa tehda ja mita ei kun ratsastetaan niilla, sina ohjaat ja hevonen menee mihin sina haluat ja se ei saa pysahtya syomaan matkalla, nama sai pysahtya ja sai menna vasemmalle tai oikealle jos silta tuntui, eika niita oikein voinut estaa kun niilla oli semmoset narusta tehdyt riimut paassa joista lahti kaksi koytta samasta paikasta.. ei ne hepat semmosta tottele.. Toinen mihin piti totutella oli se etta Conny syytteli meita wwoofaajia kaikista omista virheista, jos se oli jattanyt kertomatta jonkun jutun tai oli jattanyt jonkun tavaran lojumaan se aina meille sanoi etta ela jata tata tanne ja mihin sina senkin olet piilottanut, hevosen ruokintakin vaihtui melkein joka paiva, siis aina olit tehnyt jotain vaarin kun teit edellisen paivan ohjeilla, piti siis antaa menna toisesta korvasta sisaan ja toisesta ulos.

Paikka oli kuitenkin todella kaunis, hepat kiltteja, toinen wwoofaaja mukava ja ratsastaminen niin kivaaetta viihdyin hyvin. kerran nain jopa yhdella ratsastuksella platapuksen!! niita nakee kuulema tosi harvoin,mutta ma nain  siella joessa semmosen, oli tosi suloinen!

Viidentena paivana alkoi sitten olla mitta taysi kun tuntui etta kaikki muuttui, Conny alkoi olla kokoajan ilkeampi kun silla oli omia ihmissuhdeongelmia ja se purki niita sitten meihin ja tietenkaan me ei sitten tehty enaa mitaan oikein siina vaiheessa. Viimeinen paiva alkoi mulla jo huonosti ja tiesin et siita ei hyvaa tule, tiputtelin tavaroita kokoajan, en loytanyt heppoja laitumelta (jonkun puol tuntia etsin niita sielta) sitten lahdin taluttamaan aloittelijaa mukaan maastolenkille, kuului myos mun tyonkuvaan, kaksi tuntia kavelin ja juoksin yla ja alamakeen heppojen tahdissa kun kiivettiin semmosta makea ylos, sillon tuli jalka kipeaksi jotenkin varmaan nyrjaytin sen tai siihen tuli rasitusvamma. Se on vielakin kipea ja siita on nyt aikaa reilu viikko. Ei siihen kokoaikaa satu, sillon vaan kun kavelen, mutta hairitsi esim great ocean roadilla kun ei voinut theda mitaan pitempia kavelyja sitten, vaikka oli janillakin jalka kipea et sillain en onneksi sen menoa hidastanut.

Viimeisena iltana Conny tappeli sen toisen wwooferin kanssa kun se marie oli vahan kolauttanut sen autoa tehdessaan sille toita, conny sanoi etta marie ei saa lahtea tilalta mihinkaan ennenkun on maksanut joka pennin, kun silla ei ollu vakuutusta siina autossa, niinkun ei ollut hevosilla tai ratsastajillakaan, kuulema kolme tonnia maksaa.. koko auto ei edes ollut sen arvonen ja marie oli ollut siella jo kolme viikkoa, se yritti selittaa connylle et ne maksais puoliksi et kun oli connykin vastuullinen siihen. Conny ei siihen suostunut nii netta me tehtiin sitten sota suunnitelma ja karattiin seuraavana aamuna. Eihan mun olis tarvinnut mut luultavasti se olis laittanut kaiken mun syyksi jos oisin jaanyt siihen asti kun piti. kaveltiin sitten aamulla kuuden aikaan muutamia kilometreja ennenkun connyn naapuri nappas meidat kyytiin ja vei meidat linja-auto asemalle. etta semmonen seikkailu 😀 nyt naurattaa jalkeenpain, mut oli se sillon pelottavaa, vaikka kaikki muut olikin meidan ja marien puolella eika connyn tuossa asiassa.

ensimmainen wwoofaus kokemus oli siis mielenkiintoinen, sanotaanko nain 😀 mutta haluan tehda sita ehdottomasti uudestaan vaikken tuolla oppinutkaan mitaan mita halusin, pyysin kyllaettasaanko tulla kanssa lypsamaan niita vuohia et haluaisin opetella yms, mut ei silla ikina ollut aikaa opettaa. ens kerralla sitten.

Jätä kommentti

Taste of Tasmania (under down under)

7 helmikuun, 2008 klo 2:16 am · Kategoria(t): Tasmania

Hobartissa oli siis aivan ihania ihmisia, tutustuin munmuassa yhteen norjalaiseen tyttoon joka oli ihan huippu mukava, irlantilaiseen poikaan ja pariin korealaiseen poikaan. Ennen mun kuuden paivan reissua lahdettiin perjantai iltana juhlimaan viimeista yhteista iltaa ulos ja taytyy sanoa etta oli tosi hauska ilta 🙂 vihdoin loysin semmosen tanssi baarin mista mina pidan, kaksi eri musiikki puolta eika kummassakaan soinut tekno!!

Lauantaina lahdettiin siis puol seitteman kieppeilla ja ensimmainen pysahdys oli Mount Field: russell falls ja tall trees walk. Noin 40 minuuttia kapyteltiin siella metsassa tosi vanhojen ja korkeiden puiden seassa, joku 90 m oli ne puut korkeita. Samalla kavelylla oli mun ensimmainen vesiputous missa oli vetta!Meidan ryhmassa oli 63 vuotias brasilialais nainen, kaks japanilaista tyttoa joista toisella oli korkea korkoiset saappaat ja minifarkkuhame paalla koko reissun.. ne oli jotain 23. sitten yks venalais saksalainen tytto, sveitsilainen tytto (reilu parikymppisia) ja yks espanjalainen. Eli meita oli seitseman, mika oli mun mielesta juuri sopivasti, ei yhtaan liikaa tai liianvahan. Meidan oppaan nimi oli Travis ja se oli alunperin Darwinista, nyt vaan tasmaniassa kesalomalla tekemassa talla oppaan hommia. Travis oli joku kolmekymppinen ja oikea opaskirja ties kauheesti kaikista jutuista, etenkin aboriginaaleista, joista saatiin kuulla paljon LakeSt Clair kavelylla, niiden historia ja suhteet maahan yms on oikeestaan tosi mielenkiintosia, eika ne oo yhtaan sellasia raakalaisia kun mita mulle on kerrottu.

Pysahdyttiin matkalla yo paikkaan kahdesti, ensin Queens townissa joka on aanestetty ainakin australian inhottavammaksi kaupungiksi vuonna 96, sinne meno oli kaunis, vuoria paljon ja sillain, ne vuoret oli vaan puuttomat miningin takia. tojnen pysahdys oli arraleah joella jossa ne tekee sahkoa siita vedesta, melkein kaikki joet on tasmaniassa valjastettu sahkon tuotantoon ja niilla tuotetaan sahkoa yli omien tarpeiden, sita sitten myydaan muunmuassa victoriaan, eli sinne missa melbourne on.

Ensimmainen yo oli adventure toursin omistamassa talossa (yli miljoonan dollarin talo) josta oli kivat nakymat, yhdessa laitettiin ruokaa, salaattia ja muuta ja travis grillas meille. Yli vasynyt! ja seuraavana aamuna 7.15 ylos!

Koko paiva oli suhteellisen lammin ja aurinkoinen.

2.paiva

mentiin aamulla ocean biitsille (23 mailia pitka!) ja opittiin lisaa tasmanian saasta, miksi se on sellainen kun on ja muutenkin tasmaniasta. Tasmaniassa joskus saat voi olla todella rajuja ja se johtuu paitsi siita etta ollaan jo aika lahella antarktista myos siita etta meri virrat kulkee niin pain, etta kun ne argentiinasta lahtee, ne kiertaa 2/3 maailmaa ennenkun osuu johonkin ja tama jokin on tasmania. Ilmoilla on siis aikaa kerata kovaa tuulta yms sateita matkalta aika paljon. Tama selittaa myos sen miksi lansipuolella tasmaniaa sataa vetta 300 paivaa vuodesta (meilla kavi hyva tuuri ja satoi yhtena piavana vahan) noin 3m vuodessa. Samalla lansipuolen vuoristo pysayttaa kovat tuulet ja vesisateet jolloin itapuolella on paremmat kelit ja liiankin kuivaa -> vetta sataa noin puoli metria vuodessa! Ero on siis suuri. Ehka juuri naiden ilmojen takia lannessa asuu 18 000 ihmista ja idassa loput 470 000 tasmanian asukkaasta.

Ocean biitsilta lahdettiin ajamaan monkijoilla Henty Sand dyyneille, oli aivan alyttoman kivaa ja maisemat oli mahtavat! En varmaan koskaan aikaisemmin ole kaynyt kunnon hiekka dyyneilla. Nama hiekkadyynit on niin isot etta niiden kanssa pitaa olla varovainen ettei sinne eksy, jaljet kun pyyhkiytyvat muutamassa minuutissa tuulen voimasta. Tama tuuli myos siirtelee hiekkaa paikasta toiseen aika paljon, mika muuttaa dyynien ulkonakoa jatkuvasti.

Lounaan jalkeen mentiin kavelylle Montezuma putouksille ja sillon satoi vahan vetta. Kavely oli 10 km ja meni kylmassa sademetsassa. Tuo kylma sademetsa on todella harvinaista ja sita on enaa tasmaniassa ja olikohan argentiinassa vai Brasiliassa, no kuitenkin. Suurin osa siita on hakattu pois maanviljelyn yms tielta. Kaytiin tarkastelemassa yhta kaivos kaytavan alkua josta oli yritetty etsia kultaa, kissan kullan harhauttamana. Nama kaivokset on koteja kahdelle otukselle joita ei muualta loyda. Cave spider ja cricket. Oli aika alloa kun ne oli molemmat aika isoja ja me ahtauduttiin siihen pimeaan tunneliin ja sitten se opas laittoi taskulampun paalle, niin etta ne hamahakit oli ihan siina parin sentin paassa, eika ne ollut mitaan pienia hamahakkeja.. tuli aika kiire pois sielta kolosta vaikkei ne kuulema ole vaarallisia 🙂 Vesiputous oli kaunis ja siella meni kiva riippusilta aika korkean rotkon paalla.

Yo nukuttiin Tullah lakeside chaletissa, semmonen hostellin tapanen. Kauniit vuori ja jarvi maisemat! Paivalliseksi saatiin ihan ravintola ruokaa!

3.paiva

Noustiin 5.30 kun ohjelmassa oli melontaa jarvella kello 6 aamulla. Kokemus oli upea eika yhtaan harmittanut enaa etta oli niin aikaisin herannyt, auringon nousu vuorten takaa siihen sumuiselle peilityynelle jarvelle oli aivan uskomattoman kaunis. Toivoin nakevani platapuksen (vesinokkaelaimen) mutta en nahnyt, ne on niin ujoja etta niita on hankala paikantaa.

Aamupala oli taas ravintolan laittama ja sen jalkeen mentiin tekemaan itselle voileipia evaaksi paivan retkea varten, kohteena oli cradle mountain. Vaihtoehtona oli valita kahdesta reitista, toinen oli kolme tuntia kestava Dove laken ympari ja toinen 5h kestava kahden vuoren solaan syomaan lounas evaat. Mina ja kaksi muuta valittiin tama pidempi, muut ei halunnut tulla kun opas varoitti etta se on todella rankka. Lahdettiin siis neljastaan ja tavattiin matkalla muunmuassa joku kaarme. Tarkoituksena oli siis kavella sinne solaan, mutta oltiin aikataulusta edella ja keli oli upea niin Travis sanoi etta voidaan kiiveta sinne paalle jos halutaan, kun kerrankin on niin vahan ihmisia ja semmosia jotka osaa kavella (?!) niin voidaan menna. Pidettiin siis lyhyt 10min lounas tauko ennen vaikeinta kiipeily kohtaa ja mentiin ylos asti. Todella rankkaa mutta myos sen arvoista, maisemat oli aivan upeat ja olo mahtava kun oli sinne paalle paassyt! 1547m korkea oli tuo vuori (tasmanian korkein on 1670m) mihin kiivettiin (tosin lahdettiin Dove laken paasta 900m) ja matka oli varmaan 20km luulisin. 5,5h meilla loppujen lopuksi tuohon meni, enka muista olleeni ikina niin puhki kun paastiin takaisin bussille, mutta ehdottomasti voin sanoa etta yksi parhaista kokemuksista australiassa tahan mennessa!!

Matkalla seuraavaan yopymis paikkaan Devonportiin pysahdyttiin jossain turisti paikassa (en kuollaksenikaan muista nimea) missa oli isoja maalauksia jokapuolella, 2m kertaa 3m varmaan. Oli aika jannan nakosta. Muuten todella pieni ja hiljanen paikka paikka. Syotiin noodle boxin ruokaa ja yovyttiin aivan ykohienossa talossa!! Ihana sanky ja hyvat suihkut on luksusta hostellien jalkeen. Puhelinkin toimi taalla, Ensimmaista kertaa Hobartin jalkeen.

4.paiva

Aamupalalla kaytiin ihanassa kahvila bakeryssa missa oli kaikkia ihania suolaisia ja makeita leivonnaisia tuoreina ja sain mun tallahetkella lempparia valkoista kaakauta pitkasta aikaa. Suomestakin soitettiin etta oletko kunnossa kun kuulivat etta olen ollut hukassa 🙂 onneksi se pankkikortti asia selvisi kun meinasi jo ruveta jannittamaan etta enta jos en saakaan rahaa ulos enaa tuolla kortilla, missa nukun ja mita syon?

Kaytiin hakemassa lisaa ihmisia kyytiin Launcestonista, toinen suht iso kaupunki, meita on nyt 12. Kaikki uudet oli aasialaisia, ihan mukavan oloisia. Siella tehtiin joku pieni kavely joenrannalla ja nahtiin muunmuassa riikinkukkoja.

paivan aikana kaytiin st columba’s falls katsomassa ja bay of fire, joka on saanut nimensa siita kun englantilaset kartoitti tasmaniaa ja naki tuon lahden taynna pienia kokkoja, jotka aboriginaalit oli sinne sytyttanyt.

illalla yovyttiin taas kivassa talossa ja kaytiin katsomassa pienia pingviineja, ne oli semmosia sinisia ja painoi noin kilon! aivan alyttoman suloisia! ne metsastaa tai siis kalastaa ennen auringonnoususta iltaan johki 9 asti. ottaa valilla 60 sekunnin (max) nokosia siella vedessa ja sitten maalla max viiden minuutin. ihmeellisia otuksia!

5.paiva

Aamulla lahdettiin kaymaan heti ensimmaisen Bicheno bayssa, se oli semmonen kallio missa oli halkeama, josta vesi tuli parskien yli, upean nakoista ja mahtava aani! meri on kylla mahtava juttu ja voimakas, ei olis ollut kiva olla siina valissa kun se paiskoo siihen kiville. Sen jalkeen ajettiin wine glass bayhin ja kiivettiin taas vuoren paalle, (mount amos nimeltaan noin 440m korkea) ei ollut kovin iso vuori,mutta paiva oli kuuma ja nousut pystysuoria valilla, nakymat oli aivan upeat!! turkoosia vetta ja valkoista hiekkaa, nayttaa hyvalta suomalaisen silmaan 🙂

Tama yo oli tarkoitus viettaa porth arthurissa, joten ajettiin sinne iltapaivalla, matka oli suht pitka joten pysahdyttiin kahdesti matkalla, tankkaamaan johonkin pieneen kylaan meren rannalla (upea!) ja lyhyelle kavelylle cold rainforestiin. Kavelylla opittiin miten tasmanialaiset on jakautunut jkahteen liikkeeseen, vihreisiin ja puiden hakkaajiin, nailla on kuulema kauheita taisteluita ja he suurinpiirtein vihaavat toisiaan. huijaankohan kauheasti jos kuvittelin ymmartavani etta ensimmainen vihrea liike lahti juuri tasmaniasta liikkeelle! vanhat suvut jotka on hakannut puita koko ikansa ei ymmarra sita etta harvinaisia vanhoja metsia on vahan ja niita pitaa saastella, toisaalta ymmarran kylla sen etta haluavat jatkaa perinnettaan ja samaa tyota mita ovat aina tehneet. Tama menee aika konkreettiseksi tama niiden tappelu, muunmuassa yhdessa autossa oli takana tarra missa luki etta save a job shoot a greenie! aivan jarkyttavaa mun mielesta..

Taas Travis loihti meille ruokaa silla aikana kun me pelattiin biljardia ja illalla vasytti!!

6.paiva

Viimeisen paivan aamu vietettiin port arthurin raunioilla ja kuunneltiin tarinoita sen historiasta ja siita minkalainen vankila se on ollut. oli tosi mielenkiintoista ja aika uskomattomiakin juttuja kuultiin. Ei kovin kaukaiseen historiaan kuuluu yksi kauhu tarina joka kosketti montaa port arthurilaista. noin 10 vuotta sitten reilu 20 vuotias poika Hobartista tappoi 35 ihmista yhteensa porth arthurista. Han ampui heita muunmuassa kaupoissa yms. Monet tyontekijat jotka on siella rauniolla nykyaan oppaina menetti siella sukulaisiaan ja muita. Tuon murhaajan motiiveja ei tiedeta ja han istuu elinkautista vankilassa, itseasiassa 35:tta elinkautista, ei siis tule koskaan paasemaan pois, mika on minusta kylla hyva asia. Itse port arthurissa oli ihmisia 1830-1877 siis vankeja. Samalla alueella asui myos vanginvartijat perheineen. Tuolla vankilassa harjoitettiin Jeremy Benthamin kehittamaa mallia, etta miten ne miehet oppii siita mita ne on tehnyt ja muuta. disclipine&punishment, religious&moral instruction, classification&seperation ja training&education. Nama metodit tuntuivat toimivan ihan hyvin ja monet vangit oppivatkin lukemaan ja kirjoittamaan jo matkalla port arthuriin laivassa. Monet myos opiskelivat itselleen ammatin siella ollessaan.

Port Arthuriin ei jouduttu ensimmaisesta varkaudesta vaan vasta toisesta, ensin mentiin johonkin toiseen paikkaasn ja sitten vasta siirrettiin tuonne, yleensa syyna varkaudet tyonantajalta kunten pyyhe tai tulitikkuja tai ruokaa, jotain ihan pienta.. mista nykyaikana tulisi ehka sakko tai rikosrekisteri tai ehdonalaienn korkeintaan. Vankilan ymparilla ei ollut muureja, koska matka kapeiden kohtien ohi ja vartioiden ohi oli miltei mahdoton, vangit saapuivat laivalla ja poistuivat laivalla, jos poistuivat. hygienian takia kuoli paljon vankeja ja laakinta taidot siihen aikaan ei ollut kovin kehittyneita. Esimerkiksi amputaati othetiin ilman puudutuksia tai mitaan, laakarin raporteissa luki jalkeenpain etta vahva mies, pysyi hengissa ja selvisi toimenpiteesta.. hmm nykyaikana ei varmaan ihan toimis.

Meille kerrottiin semmoen hauska tarina yhdesta vangista joka yritti karata sielta vankilasta eika kuulema ollut mikaan jarjenjattilainen. Se tuli kohtaan mista piti paasta vartioiden ohi ja mietiskeli siina piileskellessaan etta miten se ne harhauttaa. Naki kuolleen kengurun ja otti sielta nahan, heitti paallee nsen ja paatti esittaa kengurua. Hypellen tuli puskasta esiin kohti vartijoita, nama ei myoskaan olleet jarjen jattilaisia ja katsoivat etta sieltahan saapuu meidan illallinen kohotti kivaarin ja tahtasi, jolloin ”kenguru” alkoi huitomaan, heitti nahan paaltaan ja huusi ”elkaa ampuko se olen mina, elkaa ampuko” vanki parka vietiin takaisin, ei onnistuntu pako talla kertaa..

Port arthurista matkalla hobartiin pysahdyttiin katsomaan tasmanian tuholaisia, mielenkiintoisia otuksia, nayttaa ihan sopoilta koiran ja rotan sekoitukselta. niilla on kauhean huono nakoaisti niin ne haistelee kauhean kuuluvasti ja nakyvasti ilmaa etta missa on ruokaa ja muuta, sen lisaksi niilla on kauhean vahvat lauat ja ne jarsii wallabin jalan sellaisenaan luineen paivineen, samanlailla kun me rouskutetaan esim  nakkileipaa.. aika allottava aani kuuluu siita.. Tuo paikka oli tutkimuskeskus noille tuholaisille, niita kun on viimeisen 10 vuoden aikana kuollut 90 prosenttia siita mita niita oli aikaisemmin, johonkin paise tautiin mita ei kukaan oikeen ymmarra kun sellaisia paiseita ei ole ennen tavattu kenellakaan muulla elaimella kun noilla tuholaisilla ja ihmisilla.

toinen pysahdyspaikka oli maingon bay ja remarkable cave, siella opittiin kiven iasta ja miten se syntyy yms. kiipeiltiin kivilla ja mentiin sinne luolaan, sen lapi kun katsoo nakee tasmanian kartan!

Illalla kaytiin yhdessa kaikki tasmaniassa syomassa, oli niin huippu porukka! ja reissu oli muutenkin kaikin puolin oikein onnistunut, ehka uskallan toistekin menna tuommoiselle jarjestetylle tourille, ei ne ole pelkastaan mummoille niinkun ma luulin 😀

Comments (1)