Nyt ollaan sitten jo lansipuolella Australiaaj aika on mennyt ihan tajuttoman nopeasti. Huomaa kylla et on ollu kauan pois kotoa kun suomalaiset sanat alkaa havita ja unet tulee useammin englanniksi, on ikava perhetta ja Biaa ja tietty kaikkia kavereita. Maha kaipaa kipeasti salmiakkia, ruisleipaa, maitoa ja uusia perunoita ja tietty saunaan ois ihana paasta nain kahdeksan kuukauden jalkeen.
Darwin vaikutti kivalta paikalta jo heti kun laskeuduin, merelta lahti kiemurtelevia jokia jotka naytti ihan kaarmeilta sielta ilmasta katsottuna ja sielta taalta nousi pienia savupilvia (tarkoituksellisia metsapaloja.) Nain hyvan ystavani Julian Darwinissa (tehtiin yhdessa se eka viikko toita Mantuanissa) ja eka ilta menikin hanen kanssa rupatellessa, niin paljon oli mol;emmille tapahtunut ja niin paljon oli kerrottavaa. mentiin yhdessa paikalliseen backpacker baariin syomaan Julian kavereiden kanssa, kun oli sellasia lippuja milla saatiin ilmasta ruokaa. Darwin on aika pieni, periaatteessa vaan nelja paakatua, minka varrelta loytyy kaikki mita tarvitsee, ihmiset vaikuttaa tosi ystavallisilta ja ilma on mita upein 🙂 aurinko paistaa ja paalle 30 lamminta, vihdoin on oikeasti lammin!!
Ensimmaisena aamuna tsekkasin itseni taas ulos hostellista ja kavelin tien toiselle puolelle kakadu dreams nimisen matkatoimiston eteen, mista meidan oli maara lahtea kahden paivan retkelle kakadu nationalparkiin. Meita oli 12 matkustajaa ja yksi opas, kaikki oli mukavia ja jutteli keskenaan. Kakadu oli aivan mahtava mutta aikaa aivan liian vahan. Ensin mentiin hyppivien krokotiilien risteilylle, ne semmosilla lihakimpaleilla houkutteli ne hyppaamaa sielta vedesta, aika upean nakosta. Mut mua kiinnosti enempi kaarmeet mita niilla oli siella paikassa. Niita sai pitaa sylissa ja ma rakastuin sellaseen tytto water pythoniin, se oli hirmu kaunis ja hirmu sulonen! Sen jalkeen Kaytiin katsomassa mm. aboriginaalien kivi maalauksia, nuoria sellaisia, vaan n.4000 vuotta vanhoja, kiivettiin nakoalapaikalle katselemaan ja kuuntelemaan aboriginaalien tarinoita ja kaytiin katselemassa lintuja wetlandissa. Illalla kaytiin uimassa jonku hotellin uima-altaassa kun kaikilla oli niin kuuma ja niin ajettiin sitten pimeassa 1,5h meidan leiripaikalle. Siella valmisteltiin kaikki laitettiin pressu maahan ja patjat sille ja nuotio palamaan et saatiin kokattua ruoka valmiiksi. Ruoka oli ehka parasta mita olen australiassa syonyt. tehtiin perunoita foliossa siella nuotiossa, buffalo makkaroita, kengurunlihaa ja naudan pihveja. sen lisaksi kaikkia ihania tuoreita vihanneksia vokkipannussa siina nuotiolla, valmistus kesti kauan mutta oli sen arvoista! Illalla istuskeltiin siina nuotiolla ja opeteltiin soittamaan didgeridoota ja juteltiin. kaytiin yokavelylla taskulamppujen kanssa etsimassa krokoja laheisesta joesta, mut ei loydetty mitaan, ehka ihan hyva, olisin varmaan panikoinut jos olis jotain loydetty. Loydettiin vaan pari rupikonnaa jotka paastaa jotain myrkkya niiden selasta, mika sitten tappaa kaikki elaimet jotka niita yrittaa syoda. Nukuttiin kaikki vieretysten siella tahtien alla makuupusseissa, oli ihanan lammin vaikkakin tuuli kovasti ja aamulla mulla oli kurkku kipeana.
Toisena paivana kaytiin kahdella vesiputouksella ensimmaisen nimi oli motorcar waterfalls. Kaveltiin sinne joku kolme ja puol kilsaa ja tossa kuumuudessa kaikki oli aika kuumia kun paastiin perille, ette voi uskoa miten ihanalta pieni lampi korkeiden kallioseinien keskella naytti! siella oli ihania kivia auringonottoa varten ja pieni vesiputous joku tuli sielta kiven sisalta. vesi oli niin kirkasta etta naki melkein pohjaan vaikka siina oli varmasti ihan sika syvaa, ainakaan ei paassyt sukeltamaan tai koskemaan siihen pohjaan. Suolasen veden krokotiilieja siella ei kuulema ole, liian kivista niilel ja liian kaukana kunnon joesta mut pienia makeanveden krokotiileja siella saattaa olla. ne ei kuulema tee mitaan jos niita ei hairitse, et ne menee ennemmin karkuun ihmista. Siella uiskenneltiin ja makoiltiin joku tunti ja lahdetiin sit seuraavaan paikkaan. Sinne ei tarvinnut kavella kauaa pysakointialueelta, mutta se oli yhta kaunis. Suojassa kanssa semmosten korkeiden kallionseinien ymparilla, vahan isompi ja siina oli viettava valkoinen hiekkaranta ja vahan leveampi vesiputos. En nyt muista mika sen billabongin nimi oli mutta se oli siina krokodile dundee elokuvassa, yhdessa kohtauksessa missa ne menee sinen uimaan ja se pyydystaa keihaalla barramundin sielta vedesta. Siina ne kutsuu sita echo billabongiksi, mut se ei kylla ole sen oikea nimi. Suurinosa siita elokuvasta on kuvattu kakadussa, joten voitte uskoa et se on upea paikka! jos siis ootte nahnyt sen elokuvan. Muut jai viela uiskentelemaan kun ma menin auttamaan sita meidan opasta lounaan laitossa, juteltiin kaikkea ja se sanoi et on varmaan tulossa eurooppaan lahiaikoina, kun silla on englantilainenkin passi, vois sitten ehka kavasta suomessakin 🙂 lounaan jalkeen kaytiin viela uimassa ja sitten kuivateltiin ennenkun lahdettiin ajelemaan kohti Darwinia. kaikki oli vahan haikealla mielella kun oli ollut hyva reissu eika ketaan ois oikein huvittanut viela lahtea pois.
Maanantaina herasin sitten kuumeessa n. 13h younien jalkeen. sain kerattya niin paljon voimaa et laksin kaymaan verotoimistossa ja aamupalla. Verotoimistossa mulle kerrottiin etten saa mun veroja takasin.. Kuulema koska en oo australian kansalainen.. mut siks mun mun tietaakseni just pitais ne saadakin.. holmoa. no pitaa selvittaa viela jossain sit lisaa kun on aikaa et saanko vaiko en. muuten vaan makasin sangyssa ja luin kirjaa, ei oikein ollut voimia tehda mitaan muuta.
Tiistaina laksin sitten toiselle reissulle Litchfieldiin, meilla oli se sama kroko risteily ensin aamulla, luulin ettei ois mut oli kumminkin, se ei sillai kylla haitannut kun paasin taas sita kaarmetta paijjaamaan 🙂 Sielta ajettiin litchfieldin national parkiin ja kaytiin katselemassa tosi isoja termiitin pesia ja paria vesiputousta. Kahdessa paikassa paastiin sitten uimaan, toisessa oli kaks vesiputousta ja se oli aika iso kooltaan, paljon kivia ja kaloja. Kaunis paikka sekin. Toisessa oli pienia kivialtaita mitka laski aina pienina vesiputouksina seuraavalle tasanteelle, aivan ihanan nakosta! Litchfield oli kanssa kaunis mutta liian turistinen mun makuun. Siella oli paljon enemman ihmisia kun kakadussa, johtuen varmaan siita et siella ei ollut pitkia kavelymatkoja mihinkaan vaan ne kaikki uimajutut ja muut oli ihan lahella. Niissa oli aitoja mihin ei saa menna ja nakoalapaikkoja rakennettuna, toisin kun kakadussa kaikki oli vaan ihan luonnonmukasta. Illalla seitteman aikaan tultiin takasin ja mulla oli viela yks yo ennenkun laksin taas lentskarilla kohti broomea. oisin kylla mieluusti jaanyt paljon pitemmaksi aikaa! Tuo oli aivan ihana paikka, toisaalta joku on joskus sanonut et pitaa lahtea sillon kun viela on kivaa niin jaa hyva mieli.
Yritin varata hostellia broomesta, mutta missaan ei otettu mun varausta vastaan kun mulla ei ole luottokorttia.. En siis suosittele enaa kenenkaan lahtevan matkaan ilman luottokorttia, sita pyydetaan jokapaikassa, ei siksi et silla maksais vaan pelkastaan varauksen vuoksi. Tosi arsyttavaa kun en ei luota ihmisiin et ne tulis.. Sain sitten broomen lentokentalta varattua hostellin kun sanoin et oon puolen tunnin paasta siella niin ne sanoi et okei puol tuntia voidaan sulle varata huonetta mut sit ei pidempaan.. Siis tah sanoin et oon taalla broomen lentokentalla ja lahden tan puhelun jalkeen tulemaan sinne jos teilla on tilaa, niin sillonkin viela et no ei me oteta minkaanlaisia varauksia ilman visa tai mastercard numeroa.. huh huh, tollainko asiakkaita palvellaan?? sama kun siella cape tribulationissa kun mulla ei ollu kateista ja niiden kaikki automaatit oli rikki niin ne ei suostunut myymaan mulle ruokaa, me otetaan vaan kateista vastaan.. kysyin etta tarkottaako tama sita etta ma en voi syoda taalla mitaan koko aikana kun mulla ei ole kateista vaikka teilla on eftpos piste tuossa sienan takana josta myydaan juomia? ne vaan etta tervetuloa viidakkoon.. ei kylla mitaan hajua et miten asiakkaita kasitellaan. se saatiin sitten selvitettya kun niiden manageri tuli paikalle, ja sekin sanoi kumminkin etta ma en ole mikaan pankki, et ei voi olettaa et saisit taalta kateista, vastasin sille et mulle ei ole missaan informoitu etta koko cape tribulationista ei saa ruokaa ilman kateista ja etta kateista tarvitsee enka mina pyytanyt sua vaihtamaan euroja dollareiksi vaan yksinkertaisesti etta voin maksaa ruokani kortilla tuohon baarin pisteeseen kun samaa taloutta olette kumminkin. hankalia ihmisia tommoset ne saa mut nakemaan punasta.. Noh aina nuo asiat on kumminkin selvinnyt ja taa hostelli missa oon on tosi hieno ja uusi, vaikka kyl maksaakin sitten 30 dollaria. mut yks yo se vaan on etta kai sen kestaa… 😀 Huomenna sitten on 6.30 pick up sinne 10 paivan western australia reissulle.
Iina's Weblog 