Viimenen retki oli lähdössä ja olo oli vähän haikea, ilmakin oli tosi kylmä, ihan niinku se olis valmistellut mua suomeen paluuseen. Ajamista oli taas paljon ja lahdettiin jo aamulla joskus kuuden aikaan aamulla ajamaan kigs kanyonille. Matkalla pysähdyttiin ratsastamaan kamelilla jos halus. Se oli tosi hauskaa, kun niiden askeleet onihan eri tyyppisia kun hepalla 🙂 Ei oo vaan yhtään kuvaa siitä kun yks tyttö kelle annoin mun kameran otti kuvia vaan siitä toisesta eikä musta ollenkaan, siis sillä se toisen kameralla, se tais unohtaa.. No sille ei mitään mahda.
Kings canyon oli vaikuttava, mutta ei läheskään niin hieno kun länsi australian ne gorget. Käveltiin joku vajaa kymmenen kilometriä ja mä olin ihan jäässä vaik mul oli tuulipuvun takki päällä.. Käveltiin vaan niin hitaasti kun kaikki meni yhtenä isona ryhmänä (meit oli joku 25 varmaan) ja sitten se opas aina pysähty selittämään jotain, ei siinä mitään mä tykkään kuunnella kaikkia niitä tarinoita, mut en ymmärrä miks pitää laahustaa kun tuolla kävelee, oon tottunu vähän reippaampaan menoon. Sitten ajettiin meidän leiripaikalle, matkalla pysähdyttiin keräämään polttopuita ja ostamaan juomista.
Yö oli suhteellisen lämmin nukkua, johtuen tosin vain ja ainoastaan siitä että mulla oli kaks makuupussia ja se swag ja kaikki nukuttiin ympyrässä sen nuotion ympärillä. Muuten olisin varmaan jäätynyt.
Toisena päivänä mentiin visit centerille sinne ulurun kupeeseen ja lueskeltiin siellä tarinoita kaikesta, jonka jälkeen mentiin itse ulurun kupeeseen kattelemaan jotain juttuja ja meidän opas kerto lisää tarinoita. Sieltä lähdettiin kata tjutalle, jossa käveltiin taas vajaa 10km. Tämä oli paljon vaikuttavampi kun edellisen päivän retki ja mukavampikin kun saatiin mennä vähän omassa tahdissa, eikä tarvinnut odotella hitaimpia. Maisemat oli aivan upeat ja kävely oli tosi kiva. Illalla mentiin sitten katsomaan auringonlaskua ulurulla, mutta eipä siinä mitään näkynyt kun oli niin pilvistä. Sitten taas keräämään polttopuita ja uuteen yöpymispaikkaan.
Kolmantena päivänä herättiin aikasin katsomaan auringonousua ulurulla ja se olikin jo paljon vaikuttavampi kun ei ollut enää pilviä. Aamulla oli niin kylmä että olisin voinut vannoa ettäsiellä oli pakkasta.. Päivällä tehtiin sitten ulurun ympäri kävely, joka, täytyy myöntää, oli todella tylsä. Ihan tasasta kokoajan (tottakai) ja se kivi ei nyt edes ollut kovin vaikuttava, tuuli oli älyttömän kova ja me oltiin kaikki taas jo jäätymis pisteessä kun päästiin takasin bussiin. Parempi tuo ympärikävelykin toisaalta kun se että jotkut idiootiti ois mennyt kiipeemään sinne. Senhän siis saa kiivetä, mutta aboriginaalit on pyytänyt ettei sitä kiivettäis, kun se on niiden pyhä paikka. Ne on joutunut jo luovuttamaan sen turistien käyttöön nin etteivät itse voi tehdä seremoinioitaan tai muita siellä’ enää, eikä tulla sinne, niin en ymmärrä että miksi pitää vielä toisten uskontoa solvata ja loukata kiipeämälle pyhälle paikalle.. Onneksi se ei ole kovin usein auki, pitää olla täydellinen ilma kiipeämiseen että se on auki, niin paljon ihmisiä kuollut kun ne on tippunut sieltä.
illalla ajettiin sitten taas takasin hostellille ja tavattiin vielä kaikki siellä hostellilla, syötiin yhdessä ja juhlittiin yhden tytön synttäreitä. Aamulla lento Sydneyyn ja reissu onkin jo ihan lopussa..
Iina's Weblog 
Jätä kommentti